Blogi
Marian matkassa on Suomen katolilaisten naisten ylläpitämä blogi. Uusi kirjoitus joka viikko!
Jeesus Kristus, ole minulle syntiselle armollinen
On kiitollinen mieli, kun näin neljän vuoden katolilaisena olon jälkeen ripin sakramentti on alkanut avautua minulle. En tosin oikein ymmärtänyt aluksi, miksi välttämättä ripittäytyä, kun Jumalalle voisi puhua myös suoraan. Nykyään ajattelen ripin olevan katolisen kirkon yksi hienoimmista aarteista, ja olen pyrkinyt löytämään säännöllisesti aikaa ripille, ja käytännössä tämä aikeeni on toteutunut “säännöllisen epäsäännöllisesti.” Se on silti tehnyt hyvää ja tuonut lisää rauhaa ja iloa elämään.
Rakkaus, joka täyttää kaiken
Kaksi viimeistä kirjoitustani on käsitellyt yhteisöllisyyttä ja sen tärkeyttä. Joku lukija on saattanut miettiä miten tämä pätee niiden ihmisten kohdalla, jotka jättävät omat yhteisönsä ja menevät asumaan luostareihin. Ensinnäkin, myös luostareissa on yhteisöllisyyttä. Toiseksi, haluaisin nostaa kaikki uskonnolliset sisaret ja veljet esille tässä yhteydessä. Mikä uskomattoman kaunis kutsumus heillä onkaan! Olipa työmme sitten olla äiti, isä, aviopuoliso, lääkäri, postimies, opettaja tai kaupanmyyjä meidät on kaikki kutsuttu palvelemaan toinen toisiamme.
Conclave-elokuva katolilaisen silmin
Parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscarin voitettuaan paavinvalinnasta kertova elokuva Conclave pyörii jälleen teattereissa. Kävin ystävän suosituksesta katsomassa sen ja tykkäsin: Conclave on mielestäni hyvällä tavalla ajatuksia herättelevä elokuva katolisesta kirkosta. Olin tarkoituksella suunnannut teatteriin lukematta siitä mitään etukäteen (en ole lukenut myöskään kirjaa, johon elokuva pohjautuu), joten koin, että sain vapaasti ottaa elokuvan vastaan sellaisenaan ja muodostaa siitä oman mielipiteeni. Jos tykkäät toimia samoin, älä lue pidemmälle! Tämä kirjoitus sisältää perinpohjaisia juonipaljastuksia ja kirjoittajan omaa tulkintaa.
Hyvä, paha ajatusten rönsyily
Oletko sinä koskaan ollut ärsyyntynyt siitä, että ajatukset elävät jotenkin omaa kontrolloimatonta elämäänsä? Ne eivät lainkaan tottele käskyjä. Minä olen, enkä oikein tiedä miten siihen suhtautua. Välillä lepsuilen ja ajattelen, että rukouksessa Jumala johdattaa rönsyilyn kautta ajatukset toisinaan arkisiin asioihin ja ikään kuin pohdin niitä Hänen kanssaan. Toisinaan tuomitsen itseni ja koen syyllisyyttä, etten edes pientä hetkeä saa keskityttyä rukoukseen vaan käytän rukoukseen tarkoitetun ajan jonnijoutavien ajatusten parissa, ajatusten joita voisin ajatella koko muun ajan päivästä. Tuomiot eivät ole Jumalalta ja vain pahentavat tilannetta, mutta silti voi pyrkiä parantamaan tapojaan tulevaisuudessa.
Paavi ja Pyhä Joosef
Kirjoitan tämän paavi Franciskuksen ollessa sairaalassa, ja blogi ilmestyy vähän ennen Pyhän Joosefin juhlaa. Pyhä Joosef on kovin tärkeä paaville ja ajattelin kirjoittaa hänestä, sillä tavalla kuin paavi Franciscus hänestä puhuu.”Rakastan Pyhää Joosefia!, julistaa nimittäin paavi Franciscus.
Pentuarkea ja paastopohdiskelua
Jokainen, joka on ollut pidemmän aikaa ulkomailla tietää, miten palattuaan takaisin kotiin, ei olekaan samanlainen kuin ennen.
