Blogi
Marian matkassa on Suomen katolilaisten naisten ylläpitämä blogi. Uusi kirjoitus joka viikko!
Tunteista ja kärsimyksestä
Perheemme esikoisen vauvavuosi on lopuillaan. Huomaan, että ajatukseni kääntyvät usein sen alkuun. Synnytyksen jälkeen halusin kovasti nauttia ainutlaatuisista ensiviikoista vauvan kanssa. “Rauhassa pesiminen ja vauvaan tutustuminen” oli ollut harras toiveeni ja odotukseni.
“Tätä aikaa ei koskaan saa takaisin.” “Hän ei tule koskaan enää olemaan näin pieni.” Toivotukset nauttia ihanasta vauvakuplasta kaikuivat korvissani. Samalla itkin paniikissa monta kertaa päivässä.
Tulen monet kasvot
Los Angelesin massiiviset tulipalot muistuttavat Raamatusta usein löydettyä "kuluttavaa tulta". Tuli tuhoaa, kuluttaa taloja. Se ei tee eroa köyhien ja rikkaiden välillä. Tässä tammikuussa 2025 se raivoaa Kalifornian rannikolla ja tuhoaa Los Angelesin Angels Cityä liekkien tulvana. Kuten vedellä, joka antaa elämän tai hukkuu, tulella on kaksi puolta: se lämmittää valollaan tai pelkistyy tyhjäksi. Kyse on hallinnasta, etäisyydestä ja tasapainosta. Dialogi elämästä ja kuolemasta, jonka palomiehet, kuten Raamatun hahmot, tuntevat hyvin. Ambivalenttinen elementti, joka voi myös puhdistaa ja ohjata henkistä elämää. Mitä tuli symboloi Raamatussa?
Mistä tulee elämän merkityksellisyys?
Olen tullut Suomeen perheeni kanssa puoleksi vuodeksi. Tärkein syy tähän reissuun on äitini. Hän täyttää 89-vuotta tässä kuussa, ja asuu yksin puulämmitteisessä 100-vuotiaassa mökissään kaukana kaikista meistä lapsista. Mökin työmäärän lisäksi äitini suurin haaste on yksinäisyys. Hän voi olla kotonaan koko päivän yksin näkemättä ketään tai juttelematta kenenkään kanssa. Kuitenkin äiti on itse valinnut näin. Hän ei ole halunnut muuttaa minnekään, eikä ole ollut kiinnostunut ottamaan osaa kaupungissa vanhuksille järjestettyyn toimintaan. Silti äiti kärsii yksinäisyydestä, ja huonoina päivinään hän voivottelee vanhuuden ikävyyttä. Olemme olleet nyt kuukauden äidin kanssa, ja seuratessani kuinka yksinkertainen läsnäolomme on piristänyt äitiä olen miettinyt paljon miten vanhuus voisi olla merkityksellistä kaikille ihmisille. Myös heille, jotka tuntuvat olevan täysin yksin. Mistä elämän merkityksellisyys lopulta tulee?
Promises
Hei kaikki! Mitä kuuluu? Toivottavasti hyvää. Minä voin hyvin, vaikka paljon on tapahtunut, paljon hyviä asioita ja paljon haasteita. Yleensä sanotaan, että kristillisen elämän ei pitäisi olla helppoa ja se on totta. Haluaisin kertoa teille mietiskelystäni, joka liittyi egyptiläiseen Joosefiin. Sydämeni on liikuttunut siitä, kuinka paljon Jumala rakasti häntä ja myös Joosefin suhde Jumalaan oli kaunis ja opettavainen.
Ekumeenisen rukousviikon alku ja Pyhä Henrik
Tänään, 18.1., alkaa ekumeeninen rukousviikko. Tämän vuoden aihe keskittyy Nikean uskontunnustukseen, ja ensimmäisen päivän mietiskelyt ja rukoukset koskevat “Maailmankaikkeutta hallitsevan Jumalan isyyttä ja huolenpitoa.” Patristiset lukukappaleet puhuvat kauniisti Jumalan pyytteettömästä rakkaudesta, ja antavat vilauksen eri perinteiden viisauksiin. Nämä kahdeksan päivää ovat loistava hetki rukoilla hartaammin kristittyjen ykseyden puolesta, jotta voisimme olla yhtä kuten Jeesus toivoi.
Laulaako vai eikö laulaa, siinä vasta kysymys!
Ehkä sinulle vastaus on selkeä kyllä tai ei, mutta minulle kysymys on hyvin monimutkainen ja siksi myös vastaus vaihtelee riippuen monista tekijöistä. Miten kuulen oman ääneni vaihtelee ja uskoisin monelle meistä olevan hankala kuunnella omaa ääntä esim. nauhoitukselta, miksi näin? Muiden ääniin harvoin kohdistan samanlaista kritiikkiä. “Virheet”, joita kuulen eivät niinkään tunnu teknisiltä haasteilta vaan kuin paljastaisivat jotain syvällistä sielustani ja kenties sen “virheistä”. Laulaminen on siis monella tavoin haastavaa ja haavoittavaakin, mutta toisaalta suuri lahja, jolla on potentiaali parantaa joitain syvällistä minussa. Itselleni laulamaan opetteleminen on ollut juurikin tämän jännitteen viitoittama tie. Tielle on mahtunut paljon kyyneleitä, mutta myös suuria “voittoja” ja iloja. Tie on opettanut ymmärtämään Jumalan rakkautta ja vienyt kohti parempaa itseni hyväksymistä, huolimatta kaikista puutteistani. Oletko sinä koskaan ajatellut millainen voisi olla matkasi tällä tiellä?
Plenary Indulgence
Plenary Indulgence eli täydellinen ane, on yksi niistä aiheista, jota kaikki katolilaiset eivät vieläkään tunne tai osaa tehdä. Vaikka kirkko opettaa meitä hyvin, nämä erityiset ajat kirkkovuodessa menevät aina nopeasti, ja näin monet eivät kerkeä perehtyä ja päästä osaksi tätä armoa.