Keitä olemme?

Olemme joukko erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia katolilaisia naisia ja haluamme jakaa kanssasi mitä näemme silmillämme, koemme sydämissämme ja mitä se kaikki kertoo meille Jumalasta ja itsestämme. Haluamme synnyttää keskustelua ja toivomme lämpimästi, että jätät jälkesi tälle sivustolle ja otat meihin yhteyttä sinua puhuttelevista aiheista. Varmasti kauneinta elämässä on oppia kulkemaan tätä matkaa yhdessä, toisiamme tukien ja erilaisuutta ymmärtäen. Toivottavasti saamme sinustakin matkakumppanin!

  • Katja Lowe

    Olen 50-vuotias suomalainen katolilainen. Työskentelen lasten ja musiikin parissa, mutta tärkeimmän työni ja kutsumukseni olen löytänyt äitiydestä. Lapin tuntureiden ja Virtain järvien kautta elämä on vienyt minut opiskelemaan Englantiin ja Irlantiin, ja nykyisin asun mieheni ja viiden lapseni kanssa Coloradossa. Haluaisin rohkaista meitä kaikkia elämään vapaana yhteiskunnan odotuksista, tunnistamaan omat lahjamme ja käyttämään ne myös suurempaa tarkoitusta varten. Jokainen päivä on minulle mahdollisuus kasvaa ihmisenä ja tehdä jotain kaunista tässä maailmassa. Jopa pienet mitättömän tuntuiset arkiset hetket antavat tähän tilaisuuden. Elämämme ei ole tarkoitus olla ”ego draama” vaan olemme osa suurempaa tarinaa, jonka ohjaaja ja pääroolin esittäjä on Jumala. Hänen kanssaan elämä on kaunista ja ihmeellistä.

    ​

    “You were not made for comfort. You were made for greatness”. -Pope Benedict-

  • Tea Laurila

    Olen 40-vuotias Helsingissä asuva äänekkäästi naurava geotieteiden tohtori. Himourheilijasta tieni kävi himouskovaiseksi. Yhtäkkiä ja yllättäen liityin Katoliseen Kirkkoon 2016 Kanadassa eräässä yhteisössä (www.madonnahouse.org).

    Äiti Maria oppaanani alkoi tapahtua: vanhat asiat saivat uuden merkityksen, moni asia jäi vähemmälle ja mukaan tuli uusia ihmeellisiä seikkailuja - yltäkylläisempi elämä vanhoissa raameissa (Joh. 10:10). Niistä ehkä tärkeimpänä hiljaisuus, Jumalan sylissä lepääminen (Ps. 46).

    Kuljen ja ihmettelen tätä Jumalan minun käsiini antamaa projektia nimeltä ihminen. Jumalan kuvaksi luotu, mutta kykeneväinen paljoon pahaan. En oikein vieläkään tiedä mistä on kyse, mutta yritän selvittää - päivä vain ja hetki kerrallaan, ja haluan jakaa havaintoja kanssasi. Sekoittaa vanhaa ja uutta, kiitos Jumalalle siitä kaikesta!

  • Anna-Reetta Tiusanen

    Asun Espoossa mieheni, taaperoni ja beagleni kanssa. Juuret ovat kuitenkin Pohjois-Savossa ja sielultani olenkin pienen paikan ihminen. Viihdyn luonnossa, syvällisissä keskusteluissa, tanssitunnilla ja arjen pienten ihmeiden äärellä. Olen koulutukseltani sosionomi ja tykännyt olla töissä turvakodissa. Olisi mahtavaa joskus päästä vielä opiskelemaan psykoterapeutiksi.

    Olen taustaltani helluntailainen ja hengaillut opiskeluvuosina myös luterilaisissa piireissä. Koen kuitenkin löytäneeni uskon koko rikkauden katolisesta kirkosta. Haluan elää joka päivä Pyhän Hengen johdatuksessa, koska elämä Jumalan kanssa on seikkailu joka ei tylsäksi käy. Kirjoitukseni käsittelevät omia hengellisyyteen liittyviä kokemuksia ja havaintoja sekä äitiyttä ja perhe-elämää. Tällä hetkellä työni on olla kotiäiti yhdelle villiviikarille.

  • Aino Salmi

    Olen mieleltäni utelias kirjoittaja ja valtiotieteilijä. 30-vuoden aikana olen ensin muuttanut Keski-Suomesta Helsinkiin ja asunut lyhyitä aikoja myös Brasiliassa ja muuallakin, mutta koronan ansiosta olen oppinut nauttimaan enemmän nykyhetkestä ja itseäni lähellä olevista paikoista, tapahtumista ja luonnon kauneudesta.

    Haaveilen maailmasta, jossa ihmiset voisivat kohdata itseään ja toisiaan lempeämmin, ja jakaa omaa tarinaansa aidosti. Wilfrid Stinissenin mukaan on tärkeää, että jokainen ihminen pitää itseään ehdottoman ainutlaatuisena. Näin hän lakkaa vertailemasta itseään toisiin, kilpailemasta, tuomitsemasta ja arvostelemasta termeillä ”vähemmän” ja ”enemmän”.

    Blogia seuratessa saatat huomata, että meidänkin tekstiemme takana on joukko erilaisia näkökulmia, persoonia ja elämäntilanteita. Enemmän kuin kannanottoja tai ohjeita, blogitekstimme ovat yksilöllisiä matkakertomuksia. Omissa teksteissäni käsittelen ainakin omaksi itsekseen kasvamista, aitoutta ja kiinnostavia kohtaamisia.

  • Kellen Moreira

    Olen katolilainen ja alunperin brasilialainen, mutta olen asunut Suomessa noin 18 vuotta. Uskon että jokainen meistä kantaa omaa historiaansa Jumalan kanssa. Olenkin oppinut, että vaikka elämä näyttäisi kuinka vaikealta, on Jumala aina läsnä. Hän tukee minua ja rakastaa minua niin kuin olen, ja uskon että rakastaa sinuakin.

    Olen kasvanut katolilaisessa perheessä, jossa olen saanut oppia hyvin kristinuskon. Tämä ei kuitenkaan tee minusta parasta katolilaista vaan olen kaukana siitä.

    Minun elämäni on täynnä iloa, surua sekä toivoa. Olen oppinut elämään päivä kerrallaan ja annan mahdollisuuden itselleni saada rakkautta ja hyväksyä asioissa, joita en voi muuttaa. Olen oppinut hoitamaan ja pitämään huolta: tänä aikana minusta on tullut äiti--kasvatan nimittäin yli 60 kasvia. Moni varmasti ajattelee, että minkä ihmeen takia, mutta voin sanoa, että se on ollut parasta aikaa elämässäni, ja hoitaessani niitä voin rakastaa ja rukoilla. Olen kehitysprosessissa edelleen ja tiedän, että matka on vasta alkanut.

    Tervetuloa tänne blogiin ja toivottavasti me voimme jatkaa matkaa yhdessä, muistaen että emme ole yksin tässä maailmassa, koska Jumala on aina meidän kanssamme.

  • Iiris Hopia-Kettunen

    Olen suomalainen kehtokatolilainen. Itä-Helsingin kasvatista olen päätynyt äänekkään kissan kämppikseksi idylliselle alueelle Koillis-Helsinkiin. Osan lapsuudestani asuin Englannissa, jossa myös matkani Pyhän Neitsyen kanssa alkoi. Olen koko 30 vuotta elämästäni haaveillut erilaisista ylellisistä urista, mutta monen mutkan kautta aloitin aikuisiällä sairaanhoitajaopinnot.

    Löydän itseni usein vaikeuksista, mutta vastineeksi olen saanut paremman stressinsietokyvyn ja lukemattomia todisteita Jumalan huolenpidosta. Harjoittelen vielä Jumalan tyttärenä elämistä ja jatkuvan vuorovaikutuksen ylläpitämistä Jumalan kanssa. Sydämeni sykkii Isälle. Haluaisin, että kaikki tietäisivät, että Jumala on laupias, rakastaa meitä syvästi ja on mieltynyt meihin.

  • Sara Numminen

    Olen kolmekymppinen utelias katolilainen humanisti. Koulutukseltani olen suomen kielen maisteri ja varhaiskasvatuksen opettaja. Viime aikoina olen opettanut suomea toisena kielenä aikuisille ja sitä ennen eskareita.

    Olen vielä noviisi katolilaisena, käännyin 2021 kahta kuukautta ennen kuin menin naimisiin toisen käännynnäisen kanssa. Meillä on loppuvuodesta 2022 syntynyt tytär ja keväällä 2024 syntynyt poika. Blogitekstini ovat maanläheisiä ja kumpuavat äitiydestä, vaimoudesta ja perhe-elämästä yleensäkin.

    Kielen ja opettamisen lisäksi olen inspiroitunut erityisesti katolilaisesta feminismistä, ruumiin teologiasta, parisuhteista kristillisestä näkökulmasta ja yhteiskunnallisuudesta.

    Uskon, että jokaisella meistä on oma tapamme elää opillisesti oikein katolilaisena. Yritän löytää pyhyyttä arjen pienistä hetkistä, kotitöistä ja kohtaamisista. Blogitekstini ovat osa tätä reflektiota ja omaa matkaani katolilaisena, äitiyttä ja vaimona olemista.

  • Florence Schmitt

    Olen 66-vuotias ranskalainen, syntynyt Strasbourgissa, mutta nykyään enemmän suomalainen, koska olen asunut Suomessa vuodesta 1983. Minut kastettiin lapsena, koska niin oli tapana siihen aikaan. Uskonnon opetus oli heikkoa, ja perhe ei ollut mitenkään uskonnollinen. Jeesuksen kohtaaminen tapahtui, kun olin 19-vuotias, ja kokemus oli niin ravisuttava, että halusin omistautua Jumalalle rakastaen Häntä koko elämälläni. Niinpä kuulun Neitsyiden säätyyn eli latinaksi Ordo Virginum

    (https://en.wikipedia.org/wiki/Consecrated_virgin, tai myös https://consecratedvirgins.org/).

    Olen alun perin sairaanhoitaja, mutta sitten kouluttauduin Turun yliopistossa maisteriksi, ja olen väitellyt lääketieteellisessä tiedekunnassa siitä, mitä perheessä tapahtuu jos isä tai äiti sairastuu syöpään ja on pieniä lapsia. Olen myös perheterapeutti, aikuisten yksilöpsykoterapeutti ja varhaisten vuorovaikutussuhteiden psykoterapeutti. Olen ollut melkein 40 vuotta työssä aikuispsykiatrialla ja lastenpsykiatrialla. Kaksikymmentä viimeistä vuotta huolehtien perheistä, joissa toisella vanhemmalla on vakava sairaus. Erityisesti olen hoitanut palliatiivisessa ja saattohoidossa olevia isiä ja äitejä ja heidän

    perheitään. Jäin eläkkeelle sairaalan virastani, mutta teen vielä joitain työtä erilaisissa paikoissa, mm. koulutan paljon ihmisiä siihen miten kulkea kuolevan perheenjäsenen ja perheen rinnalla.

    Jokaisessa ihmisessä on Jumalan jälki, vaikka kuinka rikki hän olisi. Tehtäväni on paljastaa se jälki, ja opastaa miten liittoutua sen kanssa, jotta tämä ihminen voisi kasvaa juuri sellaiseksi kuin Jumala on tarkoittanut hänen olevan.