Pentuarkea ja paastopohdiskelua
Jokainen, joka on ollut pidemmän aikaa ulkomailla tietää, miten palattuaan takaisin kotiin, ei olekaan samanlainen kuin ennen. Olen ollut Suomessa noin vuoden verran, ja asettunut aloilleni uuteen asuntoon. Olen tällä kertaa uskaltanut jopa sisustaa, ja siitä on ajan myötä tullut kotini. Erakkonunnahaaveilun ohella en ollut tätä aiemmin kokenut tärkeäksi, sillä odotin Jumalan Sanan tipahtavan, jotta voisin ottaa ja lähteä johonkin epämääräiseen maailman kolkkaan yksinäiselle vuorelle asumaan. Erakkona eläminen tai sääntökuntaelämä eivät olleetkaan kutsumukseni, josta sain valoa ulkomailla ollessani. Olenkin joutunut sisäistämään täysin uudenlaisen tavan elää maailman keskellä ja miettiä tulevaa elämääni eri näkökulmasta. On tehnyt hyvää pohtia, mikä todellisuudessa on tärkeää ja mikä ei.
Elämäni sai ison käänteen ottaessani koiranpennun, joka on ollut pitkäaikainen haaveeni. Uuden arjeen haasteet ovat ulottuneet hengelliseen elämääni ja olen huomannut, kuinka haastavaa on pysyä Jumalan kanssa rukouksessa. Toisaalta sosiaalinen elämäni ei ole koskaan ollut näin vilkasta, kun saan tilaisuuden keskustella jokaiselle ihmiselle kadulla kulkevalle ihmiselle, joka ihastelee koiraani. Koiran ottamisen myötä olen kokenut parannuksen mielenterveydessäni, viettänyt enemmän aikaa luonnossa, liikunnut ja leikkinyt koiran kanssa. Olen saanut myös tilaisuuden ottaa enemmän vastuuta, kasvattanut ja kouluttanut sekä saanut nähdä pennun kasvavan teini-ikäiseksi koiraksi. Ison päätöksen tekeminen oli vaatinut paljon rukousta, miettimistä ja suunnittelua sekä pelonsekaisten ajatusten läpi puskemista. Jumala on kuitenkin siunannut tieni, mikä ei ole näkynyt askelten keveydestä vaan kasvukauden panostuksen hedelmistä. Vaikka rauhallisen rukoushetken löytäminen ja kirkossa käyminen eivät käy yhtä sujuvasti kuin ennen, olen saanut sitäkin enemmän tilaisuuksia kasvaa hyveissä ja oppia luottamaan Jumalaan haasteiden keskellä. Tietyssä mielessä olenkin päätynyt erakoksi pentuarjen myötä!
Koiran varttuminen on osunut loistavasti paastonajan alun kanssa, ja onkin sopiva hetki miettiä, miten voisin kääntää huomioni takaisin Jumalaan. Onhan paastonajan ydin kääntyä ja uskoa hyvä sanoma. Synnistä pois kääntyminen syventää rakkauttamme Jumalaan ja lähimmäiseen, joka konkreettisesti näkyy ja toteutuu paaston, rukouksen ja almujen annon kautta. Keinot eivät ole ainoastaan varattu paastonaikaa varten, vaan ovat varma resepti hengellisessä elämässä edistymiselle. Onkin hyvä pysähtyä pohtimaan, minkälaiset asiat tukahduttavat hengellistä kasvua ja estävät todellisen läheisyyden Jumalan kanssa. Millä tavalla voisin unohtaa esimerkiksi mukavuudenhaluni, jotta oppisin tulevaisuudessa kääntymään Jumalan puoleen haastavien tunteiden keskellä? Mistä voisin joustaa, jotta muut voisivat paremmin? Mitä voisin tehdä tai antaa, jotta toinen voisin täyttää lähimmäisen konkreettiset tarpeet? Vaikka keinot eriävät, tavoite on sama: olla paastonajan päätteeksi hieman enemmän täynnä Jumalan rakkautta.
“Make a Change”
Stock images: Katt Yukawa @kattyukawa