Suurin taivasten valtakunnassa
Ihana, valoisa kevät on tullut. Ensimmäiset kukat kukkivat jo ja lämmintäkin on piisannut ainakin täällä Etelä-Suomessa. Tähän blogitekstiin onkin luontevaa jatkaa äitiysteemalla Saran viime viikon julkaisun jälkeen. Tämä teksti tulee olemaan lyhyt ja nopeasti luettava, koska pieni poika vaatii huomioita ja hoitamista, vaikka hän onkin ollut hyvin tyytyväinen. Helmikuussa meille siis syntyi maailman täydellisin vauva, kuten häntä aluksi kutsuin. Maailmani on heittänyt kuperkeikkaa monessakin mielessä. Synnytyksen jälkeinen hormonien hirmumyrsky on onneksi takanapäin jo, ja valoisuus auttaa jaksamaan paremmin pientä, mutta jatkuvaa univelkaa. Varmaan moni esikoisen äiti samaistuu ajatukseen, että ensimmäisen lapsen saaminen on hurjinta, raskainta ja parasta mitä on ikinä tapahtunut. Vauvamme on alkanut jo hymyilemään ja juttelemaan, ja oman vauvan hymyillessä aurinko kyllä paistaa sydämen syvyyteen saakka ja "keskustelut" vauvan kanssa tuntuvat ihmeellisimmiltä asioilta koko maailmassa.
Olen viime päivinä lähtenyt ensimmäisiä kertoja liikkeelle kotoa vauvan kanssa ja ai että se on tuntunut hyvältä! Aloitimme sylivauvaryhmän ja olemme käyneet mummon ja papan luona. Lisäksi kävin pääsiäispäivän messussa. Täyteen kirkkoon astuessa pidättelin kyyneleitä, koska riemullinen tunnelma Jeesuksen ylösnousemuksesta oli niin käsinkosketeltava. Muutoin päiväni kotona ovat koostuneet imettämisestä, röyhtäyttämisestä, vaippojen vaihdosta, pyykinpesusta, laulelusta, ruuan hotkimisesta joka välissä ja sarjan This Is Us katselusta imetysmaratonin ollessa käynnissä.
Seuraava jossain lukemani lause on pyörinyt mielessäni tässä äitiyden ensimmäisinä viikkoina: "Jumala rakastaa meitä enemmän kuin kaikki maailman äidit yhteensä rakastavat lapsiaan." Se on aivan liian suuri ajatus käsitettäväksi. Minun uskoani ovat vahvistaneet paljon erilaiset järkisyyt: Esimerkiksi tiede ja luonnon ihmeellisyys, apostolien uhrautuminen kuolemaan asti evankeliumin sanoman puolesta ja se ettei Jeesuksen ruumista koskaan löydetty. Siltikin ajattelen, että loppupeleissä Jumalaa ja rakkauttaan ei voi täysin ymmärryksellä käsittää ja sisäistää, vaan se on yksinkertaisesti otettava vastaan. Aivan niinkuin pieni lapsi imee kaiken hänelle osoitetun rakkauden ja huomion, niin meidänkin tulee antautua Rakkaudelle. Pieni lapsi ei kysy, että miksi rakastat, vaan ottaa kaiken hänelle annetun huomion vastaan riemulla ja ilolla.
---------------
Matteus 18:1-6: "Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: »Kuka on suurin taivasten valtakunnassa? Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen."