Rukouspeitto Jeesus-vauvalle
Huomenna on ensimmäinen adventti sunnuntai. Uusi liturginen vuosi alkaa neljän viikon hiljaisuudella. Olen aina ollut hyvin järkyttynyt suomalaisesta tavasta viettää adventtia: pikkujoulut ja juhlinta, johon kuuluu ylenpalttinen juominen ja syöminen, massakulutus, joulukalenterit jotka pitää saada heti ennen kuin loppuvat, joulukuusi jo heti joulukuun alussa, kaupoissa suklaakonvehti-rasioiden vuoria ja krääsää, ja imelää musiikkia... ja krääsää... ja haluaisin paeta ja lähteä kauas, kunnes se on ohi... ehkä silloin ymmärtää parhaiten mitä tarkoittaa sanonta "olla maailmassa, mutta ei maailmasta".
Miten kristitty voi olla tämän kaiken keskellä ja kuitenkin keskittyä olennaiseen: hiljentymiseen, odottamiseen, paastoamiseen ja suuren salaisuuden mietiskelyyn? koska Jumala on halunnut tulla ihmiseksi. Eräänä maailman historian hetkenä, Pyhä Kolminaisuus polvistui nuoren naisen eteen, ja pyysin häneltä luvan… suostutko Maria minun Poikani äidiksi? suostutko kutomaan omaan ruumiiseesi hänelle oman pienen ihmisruumiin? suostutko ruokkimaan häntä omilla rinnoillasi, suostutko?... ei ole pakko, olet vapaa. Maria suostui. Ja se ihme tapahtui. Ja myöhemmin Joosefkin suostui, vaikka ei ehkä edes ymmärtänyt kaikkea mihin hän oli ryhtymässä. Tällaisen suuren salaisuuden edessä ei voi muuta kuin vaipua hiljaisuuteen, kiitollisuuteen ja ylistykseen. Ja tämä on niin kaukana siitä kuluttamisen maailmasta.
Tänä vuonna vielä enemmän ajattelen, että meidän kristittyjen tehtävä on olla tätä maailmaa vastaan aktiivisessa väkivallattomassa vastarinnassa, rukoillen ja paastoten. Jeesuksen synnyinmaassa soditaan ja tapetaan viattomia ihmisiä. Jeesus oli juutalainen palestiinalainen ja hänen synnyinmaassaan on nyt sota.
Olemme kyllä rauhallisessa Suomessa ja jollakin tavalla meidän on pakko olla mukana tietyissä tapahtumissa, ehkä työpaikan pikkujoulussa, päiväkodin joulunäytelmässä tai kuoron joulukonsertissa, ja kaiken tämän keskellä, voimmeko kuitenkin yrittää todistaa tästä suuresta salaisuudesta? Jumala valitsi köyhyyden ja vaatimattomuuden ilmaistakseen itseään. Hän kutsuu odottamaan Häntä.
Ajattelin, että tämän adventin aikana voisin erityisesti "asuttaa" kaikki odottamiset, joita on pitkin päivää; odotan bussia, odotan kaupan kassalla, odotan ihmistä, odotan kirkon avaamista, odotan rokotus-vuoroa, odotan kirjastossa… kaikista odottamisista kutoisin sydämessäni pienen rukouspeiton Jeesus vauvalle.
Siunattua ja rauhallista adventtia kaikille lukijoille.
