Pyhän hiljaisuuden lauantai
Pyhä ja suuri lauantai on hiljaisuuden lauantai. Olen ollut 22 vuotta työssä psykoterapeuttina palliatiivisella osastolla, ja niiden vuosien aikana saattanut vuosittain 22–25 potilasta kuolemaan saakka. Olen istunut tuntikausia perheiden kanssa kuolevan isän tai äidin tai lapsen kanssa, ja sitten myös käynyt vielä perheiden kanssa hyvästelemässä vainajaa. Hiljaisuus, kyyneleet, hämmästynyt olo, hämmentynyt olo, neuvoton olo, kädetön, tuskainen ja samalla helpottunut olo; kärsimys on ohi, kivut takana... se on siis tapahtunut. Hän on kuollut.
Kaikesta perheiden kanssa jaetusta tuskasta huolimatta, minulle jäi aina suuri majesteettinen rauha, ja hiljainen ilo, joka virtasi kuin pieni puro, huomaamaton lähde, sydämessäni. Usko kertoi, ettei tämä ollut viimeinen sana. Vaikka, olen työurani aikana kohdannut varmasti yli 600 surevaa perhettä, olen joka kerta ollut yhtä hämmentynyt ja hiljainen kuoleman suuren salaisuuden äärellä.
Ja nyt tänään, Pyhän ja Suuren lauantain aamuna olemme Jeesuksen kuoleman äärellä, odottamassa. Me tiedämme että Ylösnousemus koittaa. Millaisia olivatkaan apostolien, Magdaleenan Marian ja muiden naisten tunteet? hehän eivät tienneet vielä ylösnousemuksen aamusta. Maria, Jeesuksen äiti, uskoi sydämessään, mutta silti… silti...
Pyhä lauantain aamun hetkipalvelukessa luetaan saarna varhaiskirkon ajalta. Se on meditaatio Jeesuksen tuonelaan laskeutumisesta ja liikuttavan kaunis teksti meidän pelastuksen salaisuudesta.
“Suuri hiljaisuus vallitsee tänään maan päällä, suuri hiljaisuus ja suuri autuus. Suuri hiljaisuus, koska Kuningas nukkuu. Maa oli järissyt ja sitten hiljentynyt, koska Jumala on ihmisenä vaipunut uneen. Hän on mennyt herättämään ne, jotka ovat nukkuneet muinaisista ajoista asti. Hän menee etsimään Aadamia, esi-isäämme, kadonnutta lammasta. Hän haluaa käydä niiden luona, jotka istuvat pimeydessä ja kuoleman varjossa. Hän saapuu päästämään vangitun Aadamin ja hänen kanssaan vankina olevan Eevan tuskistaan, hän joka on yhtä aikaa heidän Jumalansa ja heidän poikansa… ‘Minä olen sinun Jumalasi ja sinun takiasi minä tulin lapseksesi. Nouse sinä, joka nukuit, sillä minä en ole luonut sinua jäämään kahlehdittuna tänne tuonelaan. Nouse kuolleista! Minä olen kuolleiden Elämä’. (...) Minä sinun Jumalasi tulin ihmiseksi, lapseksesi, sinun tähtesi ja niiden tähden, jotka sinusta polveutuvat. Nyt minä käsken ja voimallani määrään: te jotka olette kahleissa, menkää vapaina! Te jotka olette pimeydessä, tulkaa valoon! Te jotka nukutte, nouskaa hereille!
Koko teksti löytyy Hetkipalveluksen Paastoajan kirjasta sivuilta 120–121.
