Miten seurata Jumalan johdatusta?

Olen huomannut päätyväni useissa yhteyksissä juttelemaan kirkkoihmisten kanssa siitä, että miten tehdä Jumalan mielen mukaisia päätöksiä. Se on varmaa, että Jumalan johdatus näyttää hyvinkin erilaiselta eri ihmisten elämässä. Jumala tuntee meidät paremmin kuin tunnemme itse itsemme, joten Hän tietää vahvuutemme ja heikkoutemme ja miten toimia kullekin parhaalla tavalla. Toinen tarvitsee rohkaisua, toinen toppuuttelua, toiselle tulee ohjeistusta kuin putoisi lappuja taivaasta, toiselle näyttää ”omien” päätösten tekeminen loputtomalta suolta.

Koska Suomen tasavallassa on nyt tapana jaotella asiat selkeästi lyhyiksi listoiksi, pääaihealueita olen valinnut tavallaan kolme: 1) Itsensä ”oikein asettelu”, 2) henkien erottelu, 3) hengellinen ohjaus.

Ensimmäisenä asioita, jotka ovat ensimmäinen askel ja joihin voi pyrkiä pääsääntöisesti inhimillisiä hyveitä ”käyttäen”. Ihan ensimmäisenä on tietysti halu tehdä Jumalan tahto. Tämä kysymys tulee varmasti seuraamaan läpi elämän, ja syvenemään, mutta jollain lailla pitäisi itsensä saada motivoituneeksi. Aloittaa voi vaikka pyytämällä tahtoa tehdä Jumalan tahdon. Yhteys Jumalaan on vaikeampi synnin takia, joten on tarpeen seurata Jumalan eksplisiittisiä ohjeita, jotka Raamattu meille antaa (10 käskyä), sekä niiden hienostuneempia selityksiä, joita kirkko tulkitsee esimerkiksi katekismuksessa. Jeesuksen opetukset ovat tietysti tärkeimpiä, mutta ne ovat osin mahdottomalta kuulostavia, joten ei kannata heti lannistua, aloittaa siitä mikä on tehtävissä. Oman tunnon kuuntelu on tärkeää, mutta nyky-yhteiskunnassa ei läheskään riittävää, koska ainakin oma omatuntoni oli hyvinkin vääristynyt monilla elämän osa-alueilla, vaikka vilpittömästi yritin elää hyvää elämää ja tehdä oikein. Oman tunnon ohjeistaminen on tärkeää, mutta ainakin yhtä tärkeää on hiljaisuus. Nykyinen peruselämänmeno tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia pitää itsensä ”viihdyttyneenä” eli pieniä dopamiinipiikkejä peräperään eikä hetkeäkään olla vaan ja tylsistyä. Näissä tylsistymisen hetkissä olemme yhteydessä sisimpäämme ja omatuntoomme, mietimme elämän tapahtumia, toimimmeko oikein tietyissä tilanteissa jne. Nämä hetket voivat myös olla karmivia ja siksi itsensä viihdyttäminen tuntuu helpommalta ja mielekkäämmältä ratkaisulta. Tässä viihdyttämiseen en laske vain viihdettä vaan myös monia asioita, joista on hyötyä (ainakin näennäisesti ja itsetuntoa pönkittämään), kuten uutiset, lukeminen ylipäänsä, harrastukset ja uusien asioiden oppiminen. Kaikki, joka estää meitä pysähtymästä, hiljentymästä ja kohtaamasta itseämme. Samalla kohtaamme Jumalan. Säännöllinen hiljentyminen ja Jumalan läsnäolossa oleminen (rukous siis!) on edellytys Hänen johdatuksensa seuraamiselle. Lienee tyypillistä, että rukouskin kääntyy helposti ”suoritukseksi”: latelemme litanioita ja sitä ja tätä, pyydämme ja ylistämme ja kiitämme. Kaikki tämä on hyvää ja kaunista, mutta erittäin tärkeää on myös kuunteleminen. Et voi kuulla Jumalan ääntä, jos et kuuntele, niin helppoa se on. Kuuntelemisen kategoriaan kuuluu varmasti laaja kirjo kaikenlaista, mutta ei saa unohtaa kuunnella!

Jumala puhuu erityisesti Raamatun ja sakramenttiensa kautta, mutta miten luet Raamattua ja miten vastaanotat sakramentit on myös tärkeää. Mikäli haluat oppia seuraamaan Jumalan johdatusta yhä paremmin, on tärkeää opetella ”käyttämään” näitä Jumalan kommunikoinnin ja kohtaamisen tapoja oikein ja parhaalla mahdollisella tavalla. Miten valmistaudun ripillä käyntiin tai Jeesuksen Ruumiin vastaanottamiseen Pyhässä Messussa? Luenko Raamattua ”ahmien” kuin romaania vai haluanko arvostaa ja mutustella jokaista lausetta, jotka maailman kaikkeuden Luoja haluaa minulle tänään sanoa. Yritänkö tehdä kertomukset eläviksi ja soveltaa niitä omaan elämääni, kuunnella mitähän Jumala haluaa sanoa. Onhan Raamatun lukeminen välillä tylsää, myönnän, mutta esimerkiksi Lectio Divina menetelmää käyttäen ainakin itse olen oppinut paljon ja oppinut tunnistamaan keinoja, joilla Jumala yrittää minut kohdata, jospa vain olisin avoin. Tällaisessa Raamatun lukemisessa kohtaavat minun elämäni ja Jumalan Sana. Tärkeää on siis myös rehellisesti katsoa omaa elämää juuri tällä hetkellä ja sellaisena kuin se on. Ei sellaisena kuin se olisi minun tai sinun mielenmukaisessa optimitilanteessa. Jumala on sinut tähän tarkoituksella tuonut tai ainakin sallinut tilanteen oli se mikä hyvänsä, ja kohtaa Sinut – rakkaan lapsensa – juuri siinä. Tärkeää on myös katsoa itseään persoonana rehellisesti: omia vahvuuksiaan ja mieltymyksiään. Jumala on nämä sinuun istuttanut sinut luodessaan ja iloitsee kun niitä käytät, kun ”elät täysillä”. Tässä siis tarkoitan hyveellisiä ja neutraaleja asioita, syntisistä mieltymyksistä pitää aina pyrkiä pois. Iloisten ja haastavienkin kokemusten kautta Jumala rohkaisee ja johdattaa. Keskimäärin vaikeat ja epämiellyttävät asiat eivät ole niinkään Jumalan tahto. Näiden kautta voimme kasvaa hyveissä ja siten tulla vapaammiksi ”nauttimaan” myös epämieluisemmista asioista. Pääsääntöisesti Jumala kuitenkin haluaa meidän toteuttavan itseämme ilon kautta, elävän täysillä ja että olemme onnellisia.

Toinen asia, joka tulee tässä mieleen ja on itselleni hyvin ajankohtainen, ovat Pyhän Ignatius Loyolaisen ohjeet henkien erottelusta. Teen parhaillaan 30 päivän hengellisiä harjoituksia. Harjoitusten noin ensimmäisen viikon (tai ensimmäiset 10 päivää) tein viime kesänä Ruotsissa Jesuiittojen järjestämällä retretillä ja sen jälkeen olen jatkanut 19th annotation eli retretti arjessa, seuraamista saman ohjaajan kanssa. Ensi kesänä toivottavasti pääsen sitten taas tekemään ohjelman viimeisen osan suljettuna retrettinä. Olkaahan yhteydessä mikäli tämmöiset vaihtoehdot kiinnostavat. Tässä Raamatun tekstejä meditoimalla ja erityisiä hengellisiä harjoituksia tekemällä katsotaan maailmaa ja itseään ja pyritään oppimaan kuuntelemaan Jumalaa ja Hänen johdatustaan. Alun perin törmäsin Pyhän Ignatiuksen (Jesuiittojen perustaja) opetuksiin vuonna 2016 lukiessani hengellisen ohjaajani kehotuksesta Timothy Gallagherin kirjan ”The Discernment of Spirits”. Sen jälkeen kuuntelin myös Timothy Gallagherin podcastejä, mm. ilmainen, 16 jaksoinen podcast löytyy ”Discerning Hearts” toimijalta, jonka lähes kaikkea sisältöä voin suositella erittäin lämpimästi Jumalan johdatuksen seuraamisen opiskeluun (https://www.discerninghearts.com/catholic-podcasts/fr-timothy-gallagher-discernment-of-spirits/). Tässä annetaan selkeitä sääntöjä, joiden perusteella tehdä päätöksiä perustuen hengelliseen ”lohdutukseen” (consolation) ja ”lohduttomuuteen” (desolation). Eli pyritään oppimaan tunnistamaan ja valitsemaan Hyvän Hengen tarjoama tie ja kääntymään pois pahoilta teiltä, tai hyviltäkin teiltä mikäli ne ovat vähemmän Jumalalle kunniaa tekeviä vaihtoehtoja kuin jokin toinen. Tietysti säännöt pitää soveltaa omaan elämään, mutta esimerkiksi itselleni kultainen sääntö on ollut ”kun lohduttomuudessa (eli en tunne Jumalan läsnäoloa vahvasti), älä koskaan tee muutoksia”.  

Kolmas asia, joka on itselleni ollut hyvin tärkeä ja asian tullessa puheeksi moni kyselee, että mikäs se tuommoinen on, on hengellinen ohjaus. Itse olen super onnekas, koska tarinani alkaa uskonnollisessa yhteisössä elämisen kautta katolilaiseksi tulemisesta, ja siten minut konfirmoinut pappi on myös hengellinen ohjaajani. Olemme tavanneet kerran kuussa FaceTimen välityksellä vuodesta 2015 tai tietysti livenä ollessani vierailulla Madonna Talossa (www.madonnahouse.org). Hän näkee elämäni kaaren ja tämän hetkisen tilanteen ihan erilaisella selkeydellä kuin itse näin tässä hetkessä, sen murheissa tohnatessa ja iloissa sinkoillessa. En voisi lämpimämmin suositella jokaiselle tämmöistä rinnalla-kulkija henkilöä. Miten semmoisen sitten löytää täältä Suomen erämaasta? Asiasta tullee ensin rukoilla ja pitää silmät auki yllätysten varalta, ehkä joku henkilö yhtäkkiä vain ilmestyy elämääsi tähän toimeen. Papeilta voi tietysti kysyä, mutta myös muilta hengellisessä elämässä pitkälle edistyneiltä ihmisiltä, joilla olisi aikaa sinulle. Opus Dein piiristi löytynee potentiaalisia hengellisiä ohjaajia tai voihan se olla ”vain” jokin uskon sisar tai veli, jonka kanssa keskusteleminen on erityisen antoisaa henkisen kasvun näkökulmasta. Mielestäni tärkeintä on, että kumpikin osapuoli ovat sitoutuneet operaatioon. Kuinka usein tapaatte, kuinka kauan se kestää jne., ei ole niinkään merkityksellistä, mutta se etteivät tapaamiset jää tekemättä huonolla hetkellä on kriittisen tärkeää. Itse valmistaudun hengelliseen ohjaukseen kirjoittamalla hengelliselle ohjaajalleni katsauksen edelliseen kuukauteen joitain päiviä ennen tapaamista. Ilman tällä lailla valmistautumista keskustelu jää helposti pyörimään paikallaan juuri nyt akuuttia olevien asioiden äärellä. Kirjoittamalla selkeytyy oma ajattelu, mutta myös hengellinen ohjaajani usein poimii tekstistä lauseita tms. jotka puhuvat hänelle usein hyvinkin eri tavalla kuin mitä kirjoittaessa ajattelin. Tärkeimpänä hedelmänä hengellisestä ohjauksesta näen rohkaisun. Helposti itse ajattelen, ettei mikään ole muuttunut, ei tule muuttumaan ja olen taipuvainen lannistumaan, hengellinen ohjaajani sen sijaan muistuttaa mistä ollaan tultu ja minne menossa, siten auttaen uskomaan ja toivomaan, ja luottamaan että kyllä Herra vierelläni kulkee. Kuuntelemisen ja reflektion lisäksi hengellinen ohjaaja myös auttaa tekemään hengellistä kasvua tukevia valintoja retrettien, kirjallisuuden yms. suhteen. Jos ei muuta, niin uskon, että jo ystävän kanssa säännöllisesti tähän tarkoitukseen pyhitetty hetki voi auttaa yllättävän paljon eteenpäin ja omien solmujen kanssa taistelemisesta laajempaan kontekstiin. Sitä paitsi, olen sitä mieltä, että Jumala joka tapauksessa iloitsee siitä, että jaamme elämäämme toistemme kanssa ja siten autamme kantamaan toinen toistemme taakkaa. Toisin sanoen, Jumala saa mahdollisuuden kantaa taakkoja puolestamme.