Meidän oma kerho
Joka toinen torstaiaamupäivä suuntaamme neiti M:n kanssa tyttöjen opiskelijakodille Silta-klubille kerhoon. Perheemme sisällä kutsumme sitä Silta-kerhoksi. Ulkopuoliselle kutsun sitä “meidän kerhoksi” erotukseksi kaupungin leikkipuiston tai luterilaisen kirkon kerhoihin, jotka muuten eivät vedä vertoja “Meidän kerholle”. Viime syksynä aloitti toimintansa kauan kaivattu katolinen äiti-lapsi-kerho. Kerhosta on tullut todella tärkeä osa meidän arkeamme ja elämäämme katolilaisina. Joka toinen torstai meitä kokoontuu vaihteleva porukka äitejä ja lapsia leikkimään ja kahvittelemaan, Silta-klubin johtaja alustaa keskustelun jostain kasvatuksellisesta teemasta, josta sitten yritämme keskustella, mitä nyt lasten perässä juoksemiselta ehätämme. Meitä varten tulee aina pappi paikalle, joten pääsemme halutessamme ripille, mikä ei äideille ole normaalisti niin helppoa tai mikään itsestäänselvyys.
Suomessa katolilaisena eläminen ei tunnetusti ole aina helppoa ja yhteisön merkitys korostuu. Itselleni tärkeitä arvoja ovat perhe ja lastenkasvatuksessa yhteisöllisyys ja koko kylä kasvattaa -mentaliteetti. Kerho on kuin lämmin syli, jossa yhteisöllisyys korostuu. Olemme kuin samaa heimoa. Kerhossa voi luottaa siihen, että kaikki katsovat toistensa lasten perään. Suomalaisessa kulttuurissa on valloillaan niin kovin ankea individualistinen kulttuuri, joka näkyy myös esimerkiksi perhekerhoissa. “Pidän huolen vain omista asioistani ja lapsestani, eikä minun lastani saa muut kasvattaa” - ajattelumalli hallitsee suomalaista kulttuuria. Tämä on kovin köyhdyttävää. Väitän, että lapsista kasvaa onnellisia ja fiksuja, kun ympärillä on välittävä yhteisö ja kun voi luottaa muihinkin kuin vain oman perheen aikuisiin.
Kerhon toinen tärkeä anti on se, että huomaa, ettei ole yksin. Että meitä katolilaisia perheitä on useampia ja että pohdimme samanlaisia haasteita. Että lapsemme oppivat, että saman taustan omaavia ylipäänsä on muitakin. Toki alle kolmevuotiaiden leikki on vielä erillistä eikä yhteisleikkiä, mutta jo muiden lasten seura on vauvoille ja taaperoille tärkeää. Mielestäni on tärkeää, että niin aikuisilla kuin lapsillakin on kaikenlaisia ystäviä, ei-katolilaisia ja katolilaisia, ja eritoten kerhossa saa näitä jälkimmäisiä.
Joka kerta oltuamme kerhossa mieleni on kevyt ja iloinen, ja saan tärkeän muistutuksen siitä, mitä on olla katolinen äiti. Lähiviikkoina meille syntyy työnimeltään Pikkuveli ja kerhossa käymiseen tulee pieneksi hetkeksi tauko, mutta onneksi meillä on myös Whatsapp-ryhmä, joten side kerhoon ei katkea, kun vastasyntyneen kanssa pitää hetki malttaa olla kotona.
