Runkoon liitettyinä - ajatuksia suomalaisuudesta & katolilaisuudesta

Kesäkuussa vietin kaksi viikkoa kotisuomessa. Oli ihana viettää aikaa perheeni kanssa, auttaa iäkästä äitiäni ja tavata myös kaikki blogilaiset. On mielenkiintoista katsella omaa kotimaataan ulkopuolisen silmin. Kaupungissa huomaan ihmiset, ja miten yhteiskunnan arkielämä on rakennettu. Maalla huomaan pienet yksityiskohdat luonnossa: mäntyjen pitkät komeat rungot ja kuusipuiden kauniisti laskeutuvat oksat. Suomen aistillisia kokemuksia imiessäni mietin matkani aikana myös suomalaisuutta ja katolilaisuutta. Luterilaisuudella on pitkä historia Suomessa, ja joidenkin mielestä luterilaisuus on myös yhteydessä siihen mitä itse suomalaisuus on. Nykysuomi on kansainvälinen, ja suomalaisetkin edustavat nykyään monia eri uskontoja ja maailmankatsomuksia. Itse olen löytänyt kodin Katolisesta kirkosta, ja katolilaisuudessa on mielestäni asioita, jotka puhuttelevat minua juuri suomalaisuuteni vuoksi. Tässä kirjoituksessa haluaisin kertoa mitä nuo asiat ovat ja jakaa myös tarinan ilosta, jonka tämä blogi on tuonut minulle.

Monta vuotta kuvittelin olevani ainoa (tai ainakin melkein ainoa) katolilainen suomalainen. Olisin varmasti tutustunut muihin suomalaisiin katolilaisiin aikaisemmin jos olisin ollut mukana sosiaalisessa mediassa, mutta Facebook ja muut paikat netissä ovat aina tuntuneet minulle hyvin vierailta, enkä ole halunnut olla mukana sosiaalisessa mediassa ennen tätä blogia. Kaikki muuttui kuitenkin noin seitsemän vuotta sitten, kun äitini lähetti minulle Coloradoon Luterilaisen kirkon lehden, jossa oli juttu tunnetusta suomalaisesta katolilaisesta miehestä. Helposti innostuneena ihmisenä otin häneen sähköpostitse yhteyttä. Hänen kauttaan löysin Hapatus blogin, jota aloin lukemaan säännöllisesti. Oli aivan ihmeellistä lukea ensi kertaa katolilaisesta uskosta suomeksi! Kuilu, jonka olin kokenut suomalaisuuteni ja katolilaisuuteni välillä alkoi pienentymään. Lähettelin lisää sähköpostiviestejä hapatuslaisille (kiitos kärsivällisyydestänne!), ja samalla ihmettelin missä kaikki suomalaiset katolilaiset naiset olivat. Ei mennyt aikaakaan kun Tea julkaisi tekstin Naiseuden SOS-kirje sinulle nuori nainen Hapatus blogissa. Jälleen kerran kirjoitin kuumana sähköpostia - tällä kertaa Tealle. Loppu onkin sitten historiaa!

Itse olen aina kokenut, että suomalaisuus ja katolilaisuus sopivat hyvin yhteen. Kokemani kuilu niiden välillä syntyi siitä, että tunsin olevani niin yksin katolilaisena suomalaisena. Mieleeni tulee kolme piirrettä katolilaisuudesta, jotka tuntuvat itselleni omilta juuri suomalaisuuteni vuoksi. Meitä suomalaisia on tietenkin moneen lähtöön, mutta nämä seikat ovat asioita, jotka koen itse suomalaisiksi ja jotka löytyvät myös katolilaisuudesta.

1. Rauhallisuus

Mökin laituri, saunanlaiteet, marjametsä ja Lapin tunturi. Siinä paikkoja, joissa suomalaisen mieli lepää. Itse kuulun niihin suomalaisiin, jotka eivät viihdy suurissa väkijoukoissa vaan nautin yksinolosta ja rauhallisista tilanteista. Voin kokea rauhan myös katolilaisessa kirkossa. Voin istua hiljaisessa kirkossa yksin, mutta myös messu on perinteisesti rauhallinen. Musiikin ja sanojen lisäksi messuun kuuluu paljon hiljaisuutta.

2. Älyllisyys & itsenäisyys

Arvostan suomalaisten tervettä järkeä ja itsenäisyyttä. Kun pandemian aikana monissa maissa ihan pienimmätkin lapset kävivät koulua maskit kasvoilla (meidän nuorimmainen aloitti esikoulun 5-vuotiaana maski kasvoilla), Suomessa järkeiltiin sen olevan tarpeetonta. Suomi arvostaa asiantuntijoita. Suomalaisissa uutisissa melkein jokaisen haastateltavan nimen alla lukee ”asiantuntija”. Suomalaiset ovat korkeasti koulutettuja. Kun useat ulkomaalaiset naisten lehdet sisältävät suurimmaksi osaksi ”hömppää”, suomalaisissa naisten lehdissä on myös paljon älyllisiä artikkeleita erilaisiin aiheisiin liittyen. Katolinen kirkko on jännittävä paikka ihmisille, jotka haluavat tutkia, oppia ja ymmärtää uskon ja elämän kysymyksiä syvemmällä tasolla. Kahden tuhannen vuoden historiansa aikana kirkkoon on kastettu monta viisasta ajattelijaa ja älykästä teologia. Yksi kuuluisimmista heistä on Thomas Aquinas. Vaikka katolilaisuuteen kuuluu voimakkaasti yhteisöllisyys, yksityisyys ja itsenäisyys on sallittua. Voin mennä messuunkin ja olla vain yksin. Minun ei välttämättä tarvitse jutella kenenkään kanssa eikä minun tarvitse selittää kenellekään jos ei minua ole näkynyt kirkossa vähään aikaan. Jokaisen uskon matka on erilainen ja katolilaisuutta voi elää monella eri tapaa.

3. Aitous

Suomalaiset ovat usein kiinnostuneita kaikesta mikä on luonnollista ja aitoa, oli kyseessä sitten ihminen, ruoka tai esine. Katolinen kirkko ei ole koskaan yrittänyt miellyttää ihmisiä, eikä se ole koskaan muuttanut oppejaan pelkästään maailman tuulten mukana. Kirkko on aito ja vahva, koska Jeesus pyysi opetuslastaan Pietaria rakentamaan Kirkon ja vielä tänäkin päivänä Pietarin, ensimmäisen paavin hauta sijaitsee Rooman Pyhän Pietarin kirkon alttarin alla.

Kun istuimme blogilaisten kanssa omenapuiden alla, mieleni huokui syvää kiitollisuutta. Jumala, omalla ajallaan ja omalla tavallaan, rakensi sillan kuilun yli. Olen kiitollinen, että nykyään tunnen katolilaisia suomalaisia, joiden kanssa voin jakaa uskoni. On tärkeää, että voin tuntea olevani samaan aikaan vahvasti sekä katolilainen että suomalainen. Koska Katolinen kirkko on universaali kirkko, uskomme ei liity yhteen tiettyyn maahan tai kulttuuriin. Niin kuin oksa, joka pitää hyvät hedelmänsä oksastamisessa niin myös jokainen, joka liittyy Kirkkoon säilyttää ainutlaatuisuutensa. Ja niin kuin oksa, joka saa rungosta sen elinvoiman ja vahvuuden, niin myös me voimme saada elämäämme voiman Kirkosta, joka auttaa meitä kasvamaan ja kukkimaan ihmisinä.

Päätin osallistua tähän blogiin, koska toivon että suomalaiset voivat omassa maassaan ja omalla kielellään lukea ja olla tietoisia maailmasta, joka kauneudellaan voi valaista heidän elämänsä. Toivon, että kenenkään suomalaisen ei tarvitsisi ihmetellä jos omaan itseensä keskittyminen ei ole tuonut sitä onnea, josta maailma puhuu. Toivon, että kenenkään suomalaisen naisen ei tarvitsisi ihmetellä jos jokaisen seurustelusuhteen (johon on kuulunut seksi) jälkeen olo on haavoittunut vaikka maailmaa sanoo, että vapaa seksi voimaannuttaa naisia. On myös muita tapoja elää kuin mistä maailma ympärillämme toitottaa. Toivon, että kenenkään suomalaisen katolilaisen ei tarvitse kokea kuilua suomalaisuutensa ja katolilaisuutensa välillä, vaan että suomalaiset katolilaiset voivat löytää toinen toisensa ja rohkaista sekä tukea toinen toisiaan uskossaan. Kaikki mikä on hyvää ja kaunista suomalaisuudessa voi löytää uuden ulottuvuuden ja erityisen kauneuden Kristuksessa ja Kirkon elämässä. Runkoon liitettyinä voimme olla vahvoja sekä katolilaisina että suomalaisina.