Jumala kuiskaa puiden lehdissä
Kesälomallani olen nauttinut hiljaisuudesta jotenkin tavallista enemmän. Musiikinkuuntelukin on tuntunut häiriöltä ja ylimääräiseltä, vaikka normaalisti kuuntelen aika paljon musiikkia. Netflixiäkin olen jaksanut tuijottaa tavallista vähemmän ja hyvä niin. Kun ajoimme kesämökille juhannuksena ja astuin auton ovesta ulos, en voinut muuta kuin pysähtyä kuuntelemaan sitä rauhoittavaa hiljaisuutta. Mökillä kaukana kaupungista ja tarpeeksi kaukana maantiestä kuului vain luonnon oma musiikki (jos ei lasketa naapurin ehkä seonneen kukon satunnaisia kiekaisuja milloin mihinkin aikaan): Haapojen havina tuulessa ja muutaman kärpäsen surina. Siinä oli jotain mitä tarvitsin nollatakseni pääni ja henkeni.
Luonto ja sen puhe puhutteli enemmän kuin kuuntelemani hengelliset laulut ja saarnat viime aikoina. Siellä istuessa mökin pihalla nurmikolla aivan kuin Jumala olisi kuiskannut koivuissa käyvässä tuulenvireessä lempeästä luonteestaan. Maantietä kävellessä kesäyön iltana auringon laskiessa tyynen järven taakse saattoi kokea olevansa kauniin maalauksen keskellä. Silminnähtävä kauneus on aina vahvistanut uskoani. Kauneus kertoo kaiken takana olevasta suurimmasta Taiteilijasta ja luovasta Luojasta. Alla vielä kuvina muutamia hetkiä hiljaisuuden ääreltä.
“But there is greater comfort in the substance of silence than in the answer to a question.”
― Thomas Merton
“Life is this simple: we are living in a world that is absolutely transparent and the divine is shining through it all the time. This is not just a nice story or a fable, it is true. ”
― Thomas Merton
Vielä menovinkki kesää pk-seudulla viettäville: Espoon Luukin ulkoilualueella sijaitseva Kaitalampi. Uimaan pääsee sekä uimarannoilta että kallioilta luonnonhiekkapohjaiseen lampeen. Vaikka vesi on pohjavettä, lampi on pieni ja suojaisa, joten vesi on yleensä lämmintä. Minun täytynee pian suunnata vielä uudestaan tuonne, koska hiljaisuustankkini kaipaa vielä sisältöä! (Viimeisin kuva.)