Rakkaus välillämme
Istuimme maanantaina Marian Matkassa -kirjoittajien kanssa juhlimassa syntymäpäiviä. Omenankukat loistivat valkoisena ilta-auringossa ja alkukesän raikkaus täytti ilman. Ensimmäistä kertaa olimme kaikki paikalla. Juhlimisen lomassa ehdimme pohdiskella, kuinka Jumala oli ihmeellisellä tavalla johdattanut meidät yhteen epäröinneistämme huolimatta. Hän kietoi meidät yhteen uudeksi ystäväporukaksi ja perheeksi tukemaan toisiamme elämän tiellä Jumalan luokse. Jotain uutta oli puhjennut esiin!
Tämän oivaltaminen on ollut minulle aarre, sillä pitkään kuvittelin, että Jumalaa koko sydämellään rakastaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että pitäisi rukoilla jatkuvasti yksinäisyydessä ja keskittyä vain Jumalaan. Olin lukenut monilta pyhimyksiltä, miten Jumala yksin riittää, jonka perusteella kuvittelin itselleni epämääräisen erakkokutsumuksen (johon en todellakaan sovellu). Vaikka Jumala oli hyvyydessään antanut minun kokea Hänen ylitsevuotavan ilon ja rakkauden sydämessäni, kaipasin silti ihmisiä. Opin kuitenkin, ettei sydämeni täyteys ja rauha riippunut heistä, vaan Jumalan läheisyydestä ja tahdon noudattamisesta. Onneksi Jumala on kärsivällinen ja laupias, sillä pitkän sydämen muovaamisen jälkeen saavutin hyväksymisvaiheen "erakkokutsumuksestani" ja sain pitkään toivomani helpotuksen.
Vaikka ihmiset jättäisivät, Herra on kanssani. Oli mitä ajattelin viime perjantain messun aikana. Yksinäisyys haihtui savuna tuuleen. Jumala on kanssani aina! Olin kuitenkin väärässä Jumalan aikomuksista, sillä heti messun jälkeen minulle tuli juttelemaan useampi ihminen ja sain iloita sekä uusien että vanhojen tuttavien seurasta. Jumala tuntui muistuttavan, ettei Hän ole kutsunut minua olemaan yksinäinen, vaan tukeutumaan koko sydämelläni Häneen. Kun Hänellä on ensimmäinen sija sydämessäni, kaikki muu loksahtaa paikoilleen. Elämä muuttui samassa mielenkiintoisemmaksi ja yllätyksellisemmäksi. Kiitollisena mietin kaikkia ystäviäni kirkossa, joita en olisi tavannut ilman Jeesusta, sillä oma kuplani on liian pieni, mielenkiintoni suppeat ja työelämäni rajoittunut. Mutta Jumalan Hengen myötä olemme maailmanlaajuinen perhe, olemme kotona kaikkialla, kuulumme yhteen! Niin paljon ihmisiä, niin paljon Jumalan lapsia - mitähän suunnitelmia Hänellä on meidän varallemme tulevassa elämässä? Pyhän Hengen vuodattamisessa saamme pilkahduksia Taivaasta - ihmeitä, toivoa ja rauhaa.
Vietän tämän Helluntain perheeni kanssa kiittäen Jumalaa rakkaista ihmisistä ja lupausten täyttymyksestä. Jeesus on voittanut maailman (Joh. 16:33) ja helluntain tapahtumia muistellessa voimme uskoa, että myös meidän pelkomme muuttuu rohkeudeksi, kärsimättömyys kärsivällisyydeksi, välinpitämättömyys rakkaudeksi..
Yhdessä Marian Matkassa kirjoittajien puolesta rukoilemme Pyhän Hengen tulta sydämiinne ja toivotamme hyvää helluntaita kaikille!