Pyhäinpäivä - muistutus Kristuksen valosta
Ylhäältä vasemmalta: Teresa of Calcutta, John Paul II, Chiara Petrillo, Andre Bessete, Dorothy Day, Carlo Acutis, Josephine Bakhita, Louis & Zelie Martin, Maximillian Kolbe. Kuvat: januaryjaneshop.com
Kun syksy pimenee ja ennen kuin joulun valo saapuu luoksemme, Katolinen kirkko juhlii Pyhäinpäivää (All Saints Day). Universaalin kirkkokalenterin mukaan sitä vietetään 1.11, Halloweenin (All Hallows Eve) jälkeisenä päivänä. Pimeys ja valo kohtaavat, ja se antaa mahdollisuuden miettiä mitä se meille kaikille tarkoittaa.
Kun lapsemme olivat tarpeeksi vanhoja ensimmäiselle karkki vai kepponen -retkelleen (trick or treat), täytyi meidän vanhempina miettiä miten kristittynä perheenä viettäisimme Halloweenia. Tämä erityisesti englanninkielisissä maissa suosittu tapahtumahan on ikivanha esikristillinen juhla. Nykyään siitä on tullut niin suosittu tapahtuma varsinkin täällä Amerikassa, että innokkaimmat Halloweenin viettäjät ripustavat ensimmäiset luurangot pihamaalleen jo lokakuun alussa. Kun elämän arvostus yhteiskunnassa on vähentynyt, ja kun ihmiset haluavat välttää yhä enemmän kristillisiä tapahtumia ja arvoja, tarjoaa Halloween nykypäivän ihmisille oivan tilaisuuden juhlintaan.
Vaikka Halloween ei ole kristillinen juhla enkä itse koskaan juhlinut Halloweenia lapsena, ymmärsin nuorena äitinä kuinka hauskaa lapsille on kävellä pimeillä kaduilla hassut naamiaisasut päällä ja saada herkkuja Halloween koreihin. Tätä hauskanpitoa ei mielestäni tarvinnut kieltää lapsilta, mutta mietin kylläkin miten opettaisimme lapsillemme, että Pyhäinpäivän sanoma on tärkeämpi kuin Halloweenin hauskuus?
Asiaa pohdittuamme, päätimme juhlia Halloweenia maltillisesti ja juhlan kohokohdan, karkit, jätimme Pyhäinpäivälle. Nyt kun lapset ovat isompia, suurin osa nameista häviää suihin jo Halloween iltana, mutta kun seuraava aamu valkenee pimeän ja meluisan Halloween-illan jälkeen, nautimme Pyhäinpäivän rauhasta ja valosta. Käymme messussa, ja luemme tarinoita pyhimyksistä. Kun kokoonnumme olohuoneeseen iltarukoukseen, sanomme Pyhimysten Litanian (Litany of Saints), ja muistamme pyhimyksiä, jotka ovat meille erityisen rakkaita: ”Pyhä Maximillian Kolby, rukoile puolestamme, St. Thomas Aquinas, pray for us, St.Teresa of Calcutta, pray for us, St. Pope John Paul II, pray for us, St. Teresa of Lisieux, pray for us, St. Andre Bessett, pray for us”…
Kun luemme pyhimyksien elämäntarinoita, opimme, että Pyhäinpäivänä juhlistamme jotain hyvin erityistä - jotain, joka on paljon hienompaa kuin Halloweenin haamut ja luurangot. Pyhimykset ovat arjen hengellisiä sankareita (heihin kuuluvat virallisesti pyhimyksiksi tunnustettujen ihmisten lisäksi kaikki ihmiset, jotka ovat taivaassa). Heidän joukkoonsa kuuluu koko ihmiskunnan kirjo: naisia, miehiä, lapsia, äitejä, isiä, sinkkuja, leskiä, eronneita jne. He eivät olleet virheettömiä, ja heillä oli omat heikkoutensa ja vaikeutensa niin kuin meillä jokaisella. Heidän pyhyytensä kumpusi heidän kyvystään pitää Jumala elämän keskiössä - kyvystä rakastaa ja palvella Häntä jokaisessa tilanteessa. Pyhimykset ovat meille esikuvia siitä miten elämä eletään täysillä - oikealla tavalla: sinä aitona ihmisenä, joksi Jumala on meidät jokaisen luonut, Jumalaa rakastaen olemalla Jeesuksen kädet ja jalat tässä maailmassa.
Pimeyden ja valon taistelu ei ole vain Tolkienin Taru Sormusten Herra -kirjan tarinaa. Taistelu on todellinen osa meidän maailmaamme, eikä tarvitse kuin lukea päivän uutiset ymmärtääkseen sen. Meidän jokaisen tehtävä on valita kumman puolella olemme. Pysymmekö Halloween yön pimeillä kaduilla vai astummeko Pyhäinpäivän valoon, joka häikäisee elämämme kauneudellaan?
Amerikassa jotkut Katoliset kirkot järjestävät pyhäinpäivän juhlia, joissa lapset saavat pukeutua Halloween teemojen sijaan pyhimyksiksi. Tässä tyttäremme Ellen ja Elsa vuonna 2015 Luciana ja Kateri Tekakwithana.
Huomenna 2.11 julkaisen jatko-osana tälle kirjoitukselle ajatuksia Vainajienpäivään liittyen.