Lapsiperhearkea ja kouluprojekti
Joskus kirjoittaminen ja aiheiden keksiminen on vaikeaa. Ei sen takia, että olisi tapahtunut mitään dramaattista, vaan pikemminkin sen takia, että ei ole tapahtunut mitään tai lapsiperhearki on niin kaiken nielevää, että sitä unohtaa itsensä ja hengellisen elämänsä. Meille syntyi pitkänäperjantaina Herra H, Neiti M:n pikkuveli. Hän saapui maailmaan kolme viikkoa etuajassa, ja on nyt jo yli kolme kuukautta vanha. Meillä on mennyt kaikki oikein hyvin ja Herra H on pohdiskelija, erinomainen nukkuja ja viihtyy hyvin itsekseen, mutta arki vauvan ja erittäin vilkkaan, uteliaan ja ekstrovertin taaperon kanssa on mitä on. Aikamoista sekoilua välillä. Vietämme kesää mökillä, ja koska emme asu keski- tai etelä-Euroopassa, jossa on kirkko joka kylässä ja notkelmassa, emme ole päässeet messuunkaan. Se vaatisi enemmän tsemppaamista kuin mihin rahkeeni riittävät tällä hetkellä.
Mistä sitten kirjoittaisin? Kirjoittaminen tökkii. Elämässämme on moninverroin rakkautta, mutta myös moninverroin kasvatuksellisia tilanteita, joissa koen epäonnistumisen hetkiä ja “paskamutsi”-fiiliksiä. Toisaalta minusta on myös ihana olla lapsiperhearjen puolestapuhuja. On uhmataaperon raivareita, oman ajan puutetta, messuun ei pääse, ja kun sinne pääsee, on se aikamoinen show. Emme ole olleet mieheni kanssa treffeillä tammikuun jälkeen. Mutta silti. Kaikesta huolimatta. Onhan tämä nyt aika ihmeellistä. Neiti M oppii joka päivä uusia sanoja ja osaa olla jo tosi avulias isosisko ja Herra H on alkanut jokellella oikein kunnolla ja hölisee jatkuvasti…. Listaa voisi jatkaa loputtomasti.
Tapahtuu sentään jotain. Piispa Raimo on laittanut tuulemaan ja kouluprojekti on saanut tuulta purjeisiinsa. Tavoitteena olisi, että pääkaupunkiseudulle perustettaisiin katolinen koulu ensi vuoden syksyyn mennessä, jolloin alkaisi yhdistetty 1-2. luokka. Koulu kasvaisi siitä vuosien mittaan. Olen päässyt mukaan suunnittelutyöryhmään, jossa teemme mm. opetussuunnitelmaa. Meidän ei onneksi tarvitse aloittaa alusta, vaan voimme hyödyntää sitä opetussuunnitelmaa, jota tehtiin, kun koulua edellisen kerran yritettiin perustaa. Kouluprojekti on kiva älyllinen harrastus äidinhommien vastapainoksi, ja olen tosi kiitollinen siitä, että piispa Raimo pyysi minua mukaan.
Tarvitsemme myös kiinnostuneita ja innokkaita vanhempia perustamaan vanhempainyhdistystä niin nopeasti kuin mahdollista. Jos sinulla on kouluikäisiä, nyt tai pian koulunsa aloittavia lapsia, ja haluat tulla mukaa perustamaan vanhempainyhdistystä, niin ole yhteydessä piispa Raimoon mahdollisimman pian. Ilman sinua ei tule koulua!
Tämä oli nyt tällainen kovin arkinen kirjoitus ilman sen suurempaa teologista pohdintaa, syvällistä kristillistä sanomaa tai intellektuaalista räjäytystä. Läheltä liippasi, etten olisi unohtanut omaa blogivuoroani. Mutta juuri nyt elämäni täyttävät tuttipullot, vaipanvaihto, lapsenkasvatus, arjen taitojen opettaminen, ruoka-aikataulut ja päiväunirytmit. Nyt ei ole intellektuaalisen kristillisen ilotulituksen aika, vaan perheen ja arkisen rakkauden aika. Toisaalta sama arki täytti varmasti Nasaretin perheenkin elämän, joten arjen haasteet ja ilot voivat viedä ajatukset Marian ja Jeesus-lapsen luo.
