Without Hope My Heart Would Wither
Monet suomalaiset ovat juuri tällä hetkellä lomalla, tai aloittavat kohta kesäloman. Monet odotukset, paineet, vaatimukset, suorituspaineet kohdistuvat lomaan. Pitäisi tavata sukulaisia, vierailla erilaisissa tapahtumissa, käydä huvipuistossa ja metsäretkellä, korjata mökin terassin, poimia mansikoita ja mustikoita, viihdyttää lapsia. Tuntuu siltä ettei juurikaan, eikä silloin jää aikaa siihen, että heräisi aamulla rauhassa ja mietti vasta silloin mitä tekisi. Onko suorittaminen onnistumisen merkki? Evankeliumissa kerrotaan, että välillä Jeesuksella ja apostoleilla oli niin kiire, etteivät ehtineet edes syödä.
“Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Matteus 11:28 Jeesus kutsui apostolit ja meidätkin syrjään lepäämään hänen kanssaan.
Lepääminen Jeesuksen tavoin on pysähtymistä kuuntelemaan hiljaisuudessa mitä Hänellä on sanomista. Lepääminen Jeesuksen kanssa on rauhoittumista ja olemista, vaikkapa kirkon hämärissä holveissa tai järven rannalla. Lepääminen on antautumista rakastettavaksi ja antautumista armahtavaisuudelle. Voi laskea Jumalan eteen koko vuoden kuorman, voi jättäytyä häneen, voi jättää kaikki huolet hänen käsiinsä...ja sitten luottaa. Luottaa siihen että kaikki on Hänen käsissään, että voi rohkeasti vaan vastata hänen kutsuunsa seurata Häntä. Onnistuisiko järjestämään edes yksi lomapäivä mini-retriittiin? Tietysti pitää vähän miettiä milloin ja missä, ja jos on pikkulapsia, ketä voi pyytää huolehtimaan heistä silloin? Yksi lepopäivä Jeesuksen seurassa voisi antaa taas voimia jatkemaan arjen pyörittämistä eri tavalla.
“Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”
Hyvää lomaa kaikille lukijoille ja jos ei ole ihan heti loma, jaksamista siihen asti.
