Klikkaa tästä tai kuolet

Hahaa, sainpas sinun huomiosi ja keräsin yhden klikkauksen lisää kolumnilleni. Voin avata asiaa hieman enemmän ja kertoa, että tulet kuolemaan joka tapauksessa, aiemmin tai myöhemmin, riippumatta siitä klikkasitko vai et. Tämän tyyppisiä otsikoita ovat lehdet pullollaan ja niiden aiheuttamien dopamiinipiikkien vuoristoradalla meitä viedään kuin pässiä narussa. Media mukautuu toimimaan yleisönsä käytöksen mukaan ja siten otsikoiden aggressiivisuus ja mauttomuus vain lisääntyvät. Meitä ohjataan pelolla klikkaamaan, mutta minä mietin, että Jumalassa pelkoa ei ole. Olisi ehkä aika lopettaa höntsöt klikkailut? Eikö meillä Kristityillä siis pitäisi olla kaikki mahdollisuudet opettaa itsemme toimimaan toisin? Toivoa siis on!

Inspiraationani toiminut Kari Enqvistin kolumni YLE:llä (1.10.2025) ”Meitä säikytellään kuvitelluilla katastrofeilla” (https://yle.fi/a/74-20113825) päätyy toiseen johtopäätökseen ja kirjoittaa ”paljon toivoa ei ole, että asian muuttuisivat paremmiksi”. Näin, vaikka hän on juuri edellä toivonut, että mediassa kirjoitettaisiin toiveikkaammin ja valoisammin.
Kolumnissa kuvaillaan ansiokkaasti tämä mediaan liittyvä ilmiö, joka on mielestäni hyvin totta nykypäivänä ja ärsyttää itseäni siinä määrin, että uutisten lukumotivaationi on tainnut painua jo pakkasen puolelle. Uutiset ovat täynnä klikkiotsikoita ja tuntuu, että uutisten aiheetkin määräytyvät juuri sen mukaan. Mielenkiintoisista, ajankohtaisista aiheista ei enää kirjoiteta syvällisempiä analyysejä vaan ihmiset halutaan saada klikkaamaan. Juurikin pelottelu on tähän oiva keino, joka pureutuu ihmisen sisimpään kuin miekka. Asioita paisutellaan ja samalla kadotetaan totuus. Kari kirjoittaa oivallisesti huomioitaan: ”sota on kauhistuttavaa, mutta keksimme myös aivan itse Venäjään liittyviä hysteerisiä uhkakuvia, joilla ei ole mitään tekemistä reaalimaailman kanssa. Näin Putin valtaisi Ahvenanmaan! Iltapäivälehti kirkuu”. ”Kauppojen kassoilla lööpit huohottavat: Seitsemän oireetonta sairautta, jotka ovat kuolemaksi!”.
Miten tähän ollaan tultu? kysyy Kari, mutta ei osaa syyttää mitään tai ketään, eikä lähde avaamaan asiaa sen enempää. Olemme tavallaan kaikki ongelman uhreja ja sen syypäitä. ”Maailma ottaa ideat ja ihmiset jauhettavakseen, ja tuntuu, että sen armottomiin myllynkiviin murskautuu kaikki hyvä ja ylevä.” Toimittajat ovat tässä lähinnä uhreja, heidät on valjastettu mediakoneiston ruokkimista varten.   
Itseäni jäi harmittamaan, ettei ilmiön taustalla olevia syitä pyritty mitenkään pohtimaan. Itselleni pelko näyttäytyy selkeänä vastakohtana Jumalalle, ja totta on, että nykyihmiset myös pelkäävät mitä kummallisempia asioita! Pelkäävätkö uskovaiset todellisuudessa keskimääräistä vähemmän? Itse olen tullut tietoisemmaksi sisälläni olevista peloista Jumalan tuntemisen myötä, ja siten myös oppinut toimimaan pelkojen antamia käskyjä vastaan paremmin kuin ennen. Ainakin pelkään eri asioita kuin ennen, meni sitten syteen tai saveen. Toisaalta elämän menettämisen pelko pohjautuu siihen, että on tullut tietoiseksi elämän kauneudesta. Tarpeeksi traumatisoitunut ihminen ei siksi pelkää kuolemaa. Yleisten ihmisen käyttäytymiseen liittyvien muutosten, kuten median suurkulutus (esimerkiksi junassa istuessa näkee lähes pelkästään niskakyyryssä swaippailevia ihmisiä), ja Kristinuskon vähenemisen välillä ei ehkä ole suoraa korrelaatiota, mutta ilmiöt lienevät ainakin sukua toisilleen. Kiire ja tiedon ahmiminen ovat nykyihmisen jumalia, ei ole aikaa pysähtyä miettimään elämän tarkoitusta tai muutakaan ”hyödytöntä”. Klikkaus ja dopamiinipiikki toisensa jälkeen huutavat hukuttaen omantunnon rauhaisan äänen alleen. Kunnia, kohtuullisuus ja asiallisuus ovat hyveinä painuneet vähemmistöön oman edun ajamisen ja kovaäänisyyden tieltä. Miksei ihmisyyden piirteiden arvojärjestyksen muuttuminen heijastuisi lähes suoraan mediaan ja sen tapaan esittää asioita: median tarkoitus on puhutella ihmistä ja ollakseen tehokas se huomioi yleisönsä luonteenpiirteet.

Tekoälyn luoma kuva “Jeesus poistaa kaiken pelon”

Minulle näyttäytyy siltä, että tiedon ja kontrollointimenetelmien kehitys (jotka todellisuudessa vähentävät syitä pelätä) ovat vain luoneet enemmän pelkoa ja pelkoja. Lisäksi näyttää siltä, että ihmiset ovat myös antaneet peloille enemmän yhä enemmän. Esimerkkinä voisin käyttää, vaikka lapsien vahtimista. Uskoisin, että Suomessa lapsien tapaturmainen kuolleisuus on laskenut valtavasti viime vuosikymmeninä, silti vanhemmat pelkäävät, että lapsille tapahtuu jotain paljon enemmän kuin ennen. Nykyään on mahdollisuus olla yhteydessä lapsiin puhelimella jne., silti heitä ei yhtä helposti päästetä liikkumaan yksinään kuin ennen. Medialla lienee iso vaikutus: nyt pystymme lukemaan kaikkien maailman kadonneiden lasten kohtaloista ja ne kuin tulevat osaksi omaa elämää. Ennen tietoisuus oli rajoittuneempaa ja realistisempaa.

Muistan miten oma mammani, joka oli urheasti toiminut sodassa lottana, alkoi vanhaksi tultuaan pelätä kaikenlaista itselle hupsuksi näyttäytyvää: uutiset pätivät hänen elämäänsä lähes suoraan (tai esimerkiksi minuun, joka reissasin paljon). Karrikoidusti: Yksi murha jossain, tarkoitti, että murhamies saattaa olla ovella hetkellä minä hyvänsä. Tietysti vanhuus vähentää pelonsietokykyä, mutta oman empiirisen aineistoni perusteella, medialla on suuri vaikutus siihen mitä pelkäämme ja miten toimimme. Olisiko siis hyväksi tietoisesti välttää pelkoja ruokkivat median ahmimista? Miettiä muutama sekunti ennen kuin klikkaa, ja kysyä itseltään onko tämä nyt ihan varmasti semmoinen asia, joka pohjautuu realismiin ja josta haluan oikeasti lukea jotain. Muutama sekunti ennen klikkausta luultavasti koituu lopulta ei vain mielenterveyden, mutta myös ajan säästöksi.