Elävä vesi solisee

"Jos yrittää ja yrittää eikä siitä tule mitään, se ei ehkä ole Jumalan tahto. Jumalan tahto on se, mikä tuottaa väkisin hyvää hedelmää."

Ystäväni toisti minulle jonkin aikaa sitten nämä sanat, jotka oli saanut rippi-isältä. Hän kertoi minulle, miten avautumatta sen enempää henkilökohtaisista asioistaan, pappi oli puhunut täydellisesti hänen elämäntilanteeseensa. Sydämeni hypähti, kun puhutut sanat särähtivät korviini ja otin ne omikseni. Miten usein olinkaan puskenut elämääni suuntaan tai toiseen koko pienellä tahdollani harkitsematta Jumalan tahtoa? Ja mihin päädyttiin? Huvittuneena muistelen, etteihän niistä yrityksistä juuri koskaan mitään hyvää tainnut koitua.

Papin valitsemat sanat väkisin hyvää hedelmää, olivat mielestäni mielenkiintoiset. Minulle ne kaikuivat vaivattomuutta ja rauhaa, itsestään pulpahtelevaa hyvyyttä, joka ei ole minusta lähtöisin. Vaikka Jumalan suunnitelmaan kuuluu, että ponnistelemme ja näemme vaivaa, kun teemme yhteistyötä Hänen kanssaan, Hän itse antaa meille levon kaikissa vaivoissamme. Se ei ole sitä samaa väkisin puskemista, johon olin tottunut. Papin sanat muistuttivat minua Jeesuksen sanoista Matteuksen evankeliumissa:

»Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt (Matt. 11:28-30)

Pyhän Hengen hedelmää ovat tietysti rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Yli-innokkuudessani olen usein unohtanut nämä ja keskittynyt "hyvän" tuloksen saamiseen oman sielunrauhani kustannuksella. Jumalan tahto tuo rauhan, siunauksen ja ilon jos vain olen valmis seuraamaan Jumalan ääntä, joka kaikuu korvissani ja omatunnossani. Jo ennen juttelua ystäväni kanssa sain kokea tämän todeksi käytyäni ripillä. Heti oven narahtaessa auki astuin sielua syleilevään virtaukseen, joka upotti minut syvään rauhaan. Hiljaisuudessa kävi kuin elävän veden solina, joka virtasi papista vaneeriseinän lävitse sieluuni. Hymähtelin vähän ja polvistuin pimeydessä. Olimme molemmat hiljaa, kunnes aloin puhumaan. Huomasin samassa, miten rauha rikkoutui kuin pisara, joka tipahtaa lehdeltä jokeen. Todellisuudessa olisin halunnut elää ikuisesti siinä ylenpalttisessa rauhassa ja antautua Jumalalle. Järkeilin silloin itselleni, että tämänhän takia tänne ollaan tultu - kertomaan syntini. Mutta juuri sillä hetkellä minun olisi pitänyt odottaa Jumalan aloitetta ja levätä sakramenttien armon virrassa.

Sain eilen, Ruusukkorukouksen Neitsyt Marian muistopäivänä, valoa tähän väkisin puskemisen ongelmaan. Pappi huomautti minulle ripillä, miten joskus se mitä Jumala meiltä pyytää voi nostaa meissä esiin pelkoa, mikä saa meidät vastustamaan Jumalan tahtoa. Hän kertoi, että jopa Neitsyt Maria, Jumalan tahdon kuultuaan, ihmetteli kuulemaansa. Toisin kuin minä, hän ei antautunut pelolle vaan Jumalan rakkaudelle, vaikkei tiennyt kaikkea mitä tuleman piti. Tämän päivän evankeliumissa Jeesus sanoo: Autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä. Oli kuin Jeesus olisi sanonut minulle, että Hänen äitinsä ei ainoastaan noudattanut käskyjä ja kaikkea mitä Jumalan liitto vaati, vaan näiden lisäksi vastaanotti sydämeensä ja omaksui kaiken mitä Jumala ilmoitti hänelle henkilökohtaisesti. Siten hän antoi Jumalan muuttaa itsensä Rakkauden kuvaksi. Suokoon Jumala meille Ruusukon Neitsyt Marian esirukousten kautta, että kykenisimme aina sanomaan Hänen tahdolleen kyllä.

Balsamia huolissaan olevalle sielulle

Entä mistä pitäisi tietää, mikä Jumalan tahto on käytännössä? Sain yllättäen vastauksen tänä aamuna. Olen rukoilemassa pyhä Ursulan novenaa ja haluaisin jakaa kanssanne viidennen päivän tekstin, joka osui tälle päivälle:

"Niin kuin Jumala tahtoo! Nämä sanat lausuttuna rakkaudella ovat kuin balsamia huolissaan olevalle sielulle. Lausukaa nämä sanat huolissa ja ahdistuksissa, lausukaa ne myös silloin, kun Jumala lähettää teille ristin. Haluan elää tahdostasi. On niin helppoa kohdata tahtosi! Löydän sen jokaisesta käskystä, jokaisesta arjen tapahtumasta, jokaisesta ilosta ja kärsimyksestä, lohdutuksesta ja kuivuudesta, nöyryytyksestä ja pelosta, terveydestä ja sairaudesta, työstä ja rukouksesta, elämästä ja kuolemasta, riittämättömyydestä ja mukavuudesta, lähimmäisen toivotuksesta, kaikkialta sieltä, missä ei ole omaa tahtoani.

Onnellisuuden reseptin löydämme tällaisesta toivotuksista: "Rakkaat lapset, vanha Äiti [pyhä Ursula] toivottaa teille onnea, koska meidät on luotu onnea varten, ja ilman onnea ihmisen on huono olla maan päällä. Tämä on onnellisuuden reseptini: iloitse siitä, mitä hyvää Jumala sinulle antaa, että saat sen Jumalan kädestä - ei siksi, että maailma antaa sen sinulle - ja jokaisesta kirkkaasta säteestä kiitä Jumalaa iloisella hymyllä. Iloitse risteistä, jotka Jumala lähettää sinulle, sillä risti on kuninkaallinen tie taivaaseen, jokainen pieni risti on ristiinnaulitun suudelma. Kiitä Jumalaa iloisella hymyllä. Kiitä Jumalaa, kun kuolema koputtaa ovellesi, koska kuolema johtaa ikuiseen onneen. Kiitä elämän viimeisestä hetkestä iloisella hymyllä.""

Joskus pyhimysten kauniit sanat voivat tuntua vaikeasti tavoitettavilta, joten loppuun haluaisin vielä lisätä Ortodoksisen rukouksen, joka tuli töissäni tänään vastaan.

Optinan isien rukous sielunrauhaksi

Herra, suo minun rauhallisin mielin kohdata kaikki, mitä päivä tuo tullessaan. Suo minun varauksetta antautua sinun tahtoosi. Opasta ja tue minua kaikessa, päivän jokaisena hetkenä.

Saanpa päivän mittaan millaisia uutisia tahansa, opeta minua ottamaan ne vastaan tyynin sydämin ja järkkymättömän varmana, että kaikessa tapahtuu sinun pyhä tahtosi.

Kaikessa, mitä sanon ja teen, johdata ajatuksiani ja tunteitani. Ennalta aavistamattomissa tilanteissa auta minua muistamaan, että kaikki on sinun lähettämääsi.

Opeta minua olemaan suora ja rehellinen perheenjäseniäni kohtaan, etten saattaisi ketään levottomaksi enkä aiheuttaisi kenellekään mielipahaa.

Herra, anna minulle voimaa kantaa tänään uupumukseni, anna voimaa kohdata päivän jokainen tapahtuma. Ohjaa tahtoani ja opeta minua rukoilemaan, uskomaan, toivomaan, antamaan anteeksi ja rakastamaan.

Aamen.

"Kuulen sydämessäni ikään kuin lähteestä pulppuavaa veden solinaa: Tule Isän luokse." pyhä Ignatios Antiokilainen k. n. 110

Previous
Previous

Takaisin lähteelle

Next
Next

Kaikki se kauneus, jota emme näe