Takaisin lähteelle
Sisimmässämme vilisee ajatuksia, toiveita, vaikutelmia, oikea kaaos. Samalla tiedämme, että syvällä sisimmässämme, sydämessämme asuu Herra Jesus. Huutamalla avuksi Jeesuksen nimeä avaamme syvän lähteen ja voimme laskea nämä toiveet ja vaikutelmat siihen elävään veteen, joka on Jeesuksen Henki.
Kun luin hiljattain nämä sanat kaaoksesta ja sydämissämme asuvasta Kristuksen kuvasta, puhkesi oma sydämeni jonkinlaisiin sanattomiin kiitoksiin ja iloon, koska koin että ne puhuivat juuri minulle. Samalla tavoin huomasin pysähtyväni viime lauantaina Iiriksen kirjoituksen äärelle, jossa puhuttiin samanlaisesta rauhasta, joka on puhutellut, ja tuntunut tulevan minua vastaan monesta eri suunnasta kuluneen syksyn aikana.
Kuten Iiris kirjoituksessa, minäkin huomaan usein puskeneeni elämääni suuntaan tai toiseen koko pienellä tahdollani harkitsematta Jumalan tahtoa. Omien suunnitelmieni keskellä Jumala kuitenkin yllätti minut tänä syksynä antamalla minulle rukousvastauksena rauhaa eräässä asiassa, jonka olisin halunnut kovasti ratkaista itse haluamaani suuntaan. En ole edes ajatellut olevani ihminen, joka puhuu rukousvastauksista, koska sana on kuulostanut minusta aina vähän liian hienolta ja juhlalliselta kuvaamaan omaa ajattelumaailmaani.
Kuitenkin tällä kertaa pyytäessäni Jumalalta neuvoa, koin hänen selvästi kertovan minulle lempeästi päästämään irti jostain, jota yritin omilla voimillani toteuttaa. Ihmetyksekseni huomasin voivani ottaa tämän kehoituksen vastaan ja tämä liikautti sydämessäni jotain.
En tiedä olenko aiemmin kokenut Kristuksesta lähtevää rauhaa, enkä osaa tai uskalla siitä kirjoittaa. Tämä mysteeri on kuitenki alkanut kiinnostaa minua paljon entistä enemmän, ja nyt huomaan sen olevan todella sitä mitä se on - eli mysteeri.
Jumalaan luottaminen tuntuu aina olevan yksi koko elämän suurimmista haasteista. Rukous voi helposti muovautua elämässä vain asioiden pyytämiseksi ja varmisteluksi, jolloin Jumala itse saattaa jäädä sivurooliin. Viime aikoina olen miettinyt yhä enemmän, mitä oikeastaan on Jumalan yhteydessä eläminen?
Jotain tästä suhteesta kertoo venäläisen pyhiinvaeltajan sanat: "Kun minä aloin rukoilla sydämessäni, näyttäytyi kaikki minua ympäröivä ihmeellisessä hahmossa: puut, ruoho, linnut, maailma, valo, kaikki näytti sanovan, että se oli luotu ihmistä varten merkiksi siitä, että Jumala rakastaa heitä."
Jumalan yhteydessä eläen voin avata sydämeni ottamaan vastaan enemmän siitä kauneudesta, jota hän tarjoaa minulle. Omien vaatimusten ja velvollisuuksien vastapainona tuntuu vapauttavalta ajatella sitä Kristuksen kaltaisuutta, joka on vain odottamassa meidän sydämissämme. Hiljainen sydämen rukous usein palauttaa mittasuhteisiinsa kaiken sen ajatusten, toiveiden ja vaikutelmien vilinän, jota käymme mielessämme läpi.
Huutamalla avuksi Jeesuksen nimeä avaamme syvän lähteen ja voimme laskea nämä toiveet ja vaikutelmat siihen elävään veteen, joka on Jeesuksen Henki.
