On kiitollinen mieli, kun näin neljän vuoden katolilaisena olon jälkeen ripin sakramentti on alkanut avautua minulle. En tosin oikein ymmärtänyt aluksi, miksi välttämättä ripittäytyä, kun Jumalalle voisi puhua myös suoraan. Nykyään ajattelen ripin olevan katolisen kirkon yksi hienoimmista aarteista, ja olen pyrkinyt löytämään säännöllisesti aikaa ripille, ja käytännössä tämä aikeeni on toteutunut “säännöllisen epäsäännöllisesti.” Se on silti tehnyt hyvää ja tuonut lisää rauhaa ja iloa elämään.