Katolilaisuus ja vapaus

Noin vuosi sitten kirjoitin artikkelin tähän blogiin nimellä ”Vanhemmuus ja Vapaus”. Tarkoituksenani oli siinä hiukan ravistella vääriä käsityksiä siitä, että vanhemmuus rajoittaa ihmisten vapautta. Tällä kertaa tässä artikkelissa haluaisin kyseenalaistaa ihmisten ajatuksia siitä, että usko ja varsinkin katolilaisuus rajoittaa ihmisten vapautta. Todellisuus on nimittäin juuri toisinpäin. Katolilainen usko oikealla tavalla elettynä voi antaa ihmiselle sisäisen vapauden, joka on riippumaton ulkoisista tekijöistä. Syitä tähän on monia, mutta haluaisin tässä kirjoituksessa esittää niistä viisi.

1.Identiteettini on Jumalassa

Kristittynä identiteettini on olla Jumalan lapsi. Sillä mitä sukupuolta olen, minkä näköinen olen tai mitä työtä teen ei lopulta ole väliä kun ymmärrän, että Jumala on luonut minut rakkaudesta omaksi kuvakseen. Tämä antaa minulle vapauden ja ilon olla se ihminen, joksi minut on luotu.

2. En elä vain itseäni varten

Katolilaisena kristittynä ymmärrän, että olen osa suurempaa ”näytelmää”, jossa ohjaajana toimii Jumala. On vapauttavaa tietää, että kaikki ei ole vain minusta itsestäni kiinni. Elämästä tulee myös paljon jännittävämpi ja mielenkiintoisempi kun ymmärrän, että en elä vain itseäni varten. Kaikki mitä teen ja myös mitä en tee vaikuttaa ympärilläni oleviin ihmisiin. Voin tehdä tavallisessa jokapäiväisessä elämässäni suuria asioita pienillä teoilla ja eleillä.

3. Säännöt ovat meidän onnellisuuttamme varten

Jumala on rakastava isä ja hän tietää, että tarvitsemme säännöt, jotka auttavat meitä elämään hyvää elämää. Lapsetkin koulun leikkikentällä ovat turvassa ja voivat leikkiä iloisesti kun heillä on säännöt mitä leikkikentällä saa tehdä. Jumala haluaa meidän olevan onnellisia. Jokainen meistä tietää kokemuksesta, että synti ei tee meitä onnelliseksi. Kymmenen käskyä ja muut ohjeet antavat minulle siis vapauden elää onnellista elämää.

4.Sakramentit ja 2000 vanha viisaus

Kirkko viisaudessaan tietää mitä tarvitsemme maallista matkaamme varten. Yhteisö ja toistemme tuki on tärkeää. Perinteet ja seremoniat rytmittävät elämän ja tekevät siitä merkityksellisen. Sakramenteissa kohtaamme ja koemme Jumalan ja hänen suuren rakkauden. On vapauttavaa tietää mitä tehdä kun tarvitsen hengellistä apua. Minun ei tarvitse esim. kulkea loputtomasti ”kivi” sydämelläni jos olen tehnyt jotain väärin. Tiedän miten voin löytää avun. Nöyrtyminen, anteeksi pyytäminen, sakramentin parantava voima ja tahto tehdä paremmin auttavat minut pois pimeydestä.

5.Pyhimysten rohkaiseva esimerkki

Pyhimysten tarinat ovat inspiroivia ja rohkaisevia. On vapauttavaa ymmärtää, että meillä kaikilla on mahdollisuus pyhyyteen riippumatta siitä keitä olemme. Tarvitsen vain olla se oma itseni, joksi minut on luotu ja tehdä mitä Jumala haluaa minun tekevän. Elämämme ei tarvitse olla kotona ja töissä puurtamista ilman mitään suurempaa merkitystä. Meillä jokaisella on mahdollisuus tehdä jotain suurta juuri siinä paikassa, jossa olemme juuri nyt. Andre Bessett:in, Therese Lisieux:n ja monen muun pyhimyksen elämä on tästä hyvä esimerkki.

Sekä vanhemmuus että katolilainen usko (tähän voisin lisätä myös avioliiton, mutta siitä lisää toisessa kirjoituksessa) ovat auttaneet minua löytämään sisäisen vapauden, joka kehittyy koko loppuelämän ajan. Molemmat ovat opettaneet minulle epäitsekkyyttä. On helppo jäädä kiinni omiin ajatuksiin esim. omasta urasta tai ihmissuhteista. On ihanan vapauttavaa unohtaa omat murheet ja kääntää katse toisiin ihmisiin.

Eläminen suuressa perheessä opettaa epäitsekkyyttä. Jos perhe on hyvä ja rakastava, voit olla heidän kanssaan oma itsesi ja he auttavat sinua kasvamaan siksi ihmiseksi, joksi sinut on luotu. Katolilainen Kirkko on juuri tällainen suuri perhe. Katolilainen usko aidosti elettynä voi antaa ihmiselle vapauden elää hyvää ja merkityksellistä elämää ja auttaa häntä kasvamaan siksi ihmiseksi, joksi hänet on luotu.

"Vapaus on kyky olla se, joksi sinut on luotu".

-Pyhä Johannes Paavali II