Meille on syntynyt Vapahtaja!
Rakkaat lukijamme, toivotamme teille kaikille rauhallista ja levollista joulua, missä ikinä sitä vietättekin. Toivottavasti voitte hyvin ja saatte pysähtyä hetkeksi joulun ihmeen äärelle. Kristus on syntynyt juuri sinun ja minun puolesta, jokaisen meistä puolesta, ja hän kulkee vierellämme jokaisessa hetkessä. Tätä kohti vaellamme ja huomenna saamme yhdessä kiittää seimen äärellä. Tässä alla jaamme teille tunnelmia joidenkin meistä kirjoittajista joulutunnelmista:
Tea:
Tänä vuonna vietän joulua hengellisessä kodissani Madonna Talossa (https://www.madonnahouse.org/), johon vihdoin taas pääsin vierailulle Korona säännösten väjennyttyä. Täällä ”Combermeren Neitsyen” lempeän rakkauden suojeluksessa elämä on rauhaisaa ja Kristuksen läsnäolo erityisellä tavalla läsnä kaiken arkisen häsläyksen ja IT:n puuttuessa. Armorikasta Herran syntymäjuhlaa rukoilen teille ja meille. Iloitkaa! Meille jotka vaellamme pimeyden laaksossa on syntynyt Vapahtaja!
Aino:
Joulun alla pysähdyn miettimään monien muiden tavoin aikaa ja sen kulkua eteenpäin. Eikö olekin niin, että virallisesti olemme tottuneet hahmottamaan ajan kulkevan lineaarisesti eteenpäin, hetkestä toiseen kohti tulevaisuutta. Joulua odottaessa kuitenkin monet tutut laulut, maut, tuoksut ja tapahtumat palauttavat meidät tuttuun hetkeen ja vievät meidät kuin entuudestaan tuttuun paikkaan. Tätä vasten peilaamme myös kaikkia niitä muutoksia, mitä vuodet tuovat tullessaan. Syklinen ja itseään toistava aika tuntuu luonnolliselta luonnon kiertokulkua tai päivän ja yön vaihtelua tarkastellessa.
Kuitenkin jokainen joulu on uusi. Luonnon tavoin Jumala kutsuu meidätkin uudistumaan joka vuosi, joka joulu ja joka päivä. Jonain päivinä meillä voi olla tähän enemmän intoa ja joskus vähemmän, mutta Herra odottaa meitä joka hetkessä. Hänen rakkautensa ei kysy, millä tuulella milloinkin olemme tai tunnemmeko ja koemmeko ansaitsevamme, että olemme hänen rakastamiaan.
Haluan jakaa tässä mietelmän rakkaudesta ja ajasta, mikä sopii myös tähän erityiseen aikaan ja eri aikakausien kohtaamispisteeseen. Teksti on puhutellut minua tänä jouluna ja muistuttaa, että olemme osa suurempaa näytelmää:
What binds humans? - Love.
Love!
Powerful and small spaces, yet with profound effect on distance.
Love defies time, outliving both its source and its object.
Love is faster than light, for light requires time in order to travel through space, but love reaches its object instantaneously.
Love journeys forever, into infinity, and it is love, binding together two lives.
Florence:
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon että antoi ainoan Poikansa..Joh3,16a." Antaudu rakastettavaksi 🙏
Kellen:
Veni veni Emmanuel, Jumala meidän kanssa, halusin toivotaan kaikille rauhallista Joulua ja meidän Herra tule vierailemaan jokainen luokse. Muista kuinka paljon Jumala rakastaa meidän, se rakkaus on niin suurin.
Katja:
Hyvää Joulua täältä Coloradosta!
Meidän perheen tämän vuoden Adventin aikaa väritti Äiti Mary Francis of Our Ladyn sanat:
”Adventin ihmeessä meidän tulisi hengellisesti kulkea varpasillaan, täynnä odotusta, täynnä ihmetystä”.
7-vuotiaan tyttäreni kanssa mietittiin, että sen takia tontutkin varmasti aina kulkee varpasillaan!
Nyt on joulu ja voimme laskeutua varpasilta polvillemme. Jumala on tullut keskellemme. Oi Jouluyö-laulussa lauletaan: ”Nyt polvistukaatte, jo laupeuden saatte! Oi armon yö, sä rauhan meille toit”. Jeesus vauvan syntymä on samalla ihmeellisen taivaallinen ja tavallisen maallinen tapahtuma. Caryl Houselander kirjoittaa osuvasti:
”Tuntuu siltä, että Jumala halusi antaa maailmalle käsityksen, että on hyvin tavallista Hänelle syntyä ihmiseksi. No, tämä on totta. Jumala halusi sen olla tavallinen asia, koska on Hänen tahtonsa, että Kristus syntyy jokaisen ihmisen elämään, useimmiten ei ihmeellisten asioiden kautta vaan tavallisen päivittäisen elämän ja ihmisten välisen rakkauden kautta.”
Tässä linkki musiikinopiskelijoiden Oi Jouluyö laulun yllätysesitykseen Bostonin taidemuseossa: