Työnpäivää!
Vappu on työn ja työläisten juhlaa. Se on myös kevään juhlaa, ja aion mennä tänä iltana tanssibileisiin groovailemaan ehkä vähän koomisia ja liioiteltuja muuveja ja päästää menemään kehoon kasaantunutta talven jäykkyyttä ja ottaa vastaan kevään kevyempää olotilaa. Tanssi on myös parasta vastapainoa välillä henkisesti kuormittavalle työlleni.
Työ tuo elämääni merkitystä ja sitä kautta sisäistä tasapainoa ja tyytyväisyyttä, vaikka en niin urakeskeinen olekaan. En vieläkään tiedä sataprosenttisen varmasti, mikä minusta tulee isona. Olen viime aikoina tehnyt keikkaa & sijaisuuksia turvakoteihin, jotka ovat tarkoitettu lähisuhdeväkivaltaa kokeville aikuisille ja heidän lapsilleen. Välillä minulla ei olisi enää yhtään motivaatioa työskennellä sosionomi-nimikkeen alla. Palkka & työn yhteiskunnallinen arvostus on vain niin kaukana työn vaativuuteen ja siihen liittyvään vastuuseen verrattuna. Jatko-opintomahdollisuudet pyörivät jatkuvasti mielessä. Itse turvakotityö kyllä kiinnostaa ja parasta siinä on nähdä, kun asiakas lähtee turvakotijakson jälkeen kohti uutta, sisäisesti ja ulkoisesti turvallisempaa elämää, voimaantuneempana kuin sinne tullessaan. Työssä pääsee myös käyttämään ratkaisukeskeisen terapiasuuntauksen työotetta ja kehittymään siinä.
Ennen työpaikalle saapumista pyydän siunausta päivään ja rukoilen oman hyvin lyhyen rukouksen työpäivän puolesta. En usko, että kykenisin tekemään työtä niin hyvin kuin teen, ellen pyhittäisi sitä Jumalalle. Tai en tiedä, ehkä voisin tehdä sen yhtä hyvin, mutta päiväni olisi ainakin fiilikseltään erilainen ja ehkä en pääsisi mukaan silloin sinne, minne Jumala haluaisi minun menevän mukanaan sinä päivänä.
Opus Dein perustaja Pyhä Josemaria Escriva opetti paljon siitä, kuinka juuri arkipäiväisen työn voi pyhittää Jumalalle ja palvella Jumalaa palvelemalla ihmisiä omassa arjessa. Työn pyhittäminen tapahtuu yksinkertaisesti rukouksen & rukouksen hengessä elämisen kautta. Toisaalta työ voi myös pyhittää tekijäänsä. Työ voi opettaa olemaan enemmän sellainen kuin Jeesus on. Myös arkisen työn tuomat kärsimykset, kuten pimeänä aamuna heräämisen tuskan voi tarjota Jumalalle rukouksena jonkin ihmisen/asian puolesta, niinkuin elämän muutkin kärsimykset. Kärsimykselle voi antaa näin itse lisää merkitystä.
Josemaria Escrivan mietelause 668 kirjasta “Tie”: “Tee kaikki epäitsekkäästi, puhtaasta rakkaudesta, ikään kuin ei olisi olemassa palkintoa eikä rangaistusta. - Kanna silti sydämessäsi taivaan kunniakasta odotusta.” Työn tekemiseen tulee erilaista syvyyttä jos pohjimmaiseksi motivaatioksi voi löytää rakkauden Jumalaan ja hänen palvelemiseensa. Olipa työnä sitten työnhaku, maan johtaminen, kotiäitiys, vapaaehtoistyö tai sairaslomalla lepääminen & itsestä huolen pitäminen.
“Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille.” -Kol. 3:23