Sen kerran, kun syvyys huutaa minulle

Noin kaksi viikkoa sitten eräänä tavallisena, pilvisenä sunnuntaiaamuna olin kävelemässä meren rantaan ja kuulokkeissani soi Aretha Franklinin laulama versio kappaleesta Bridge Over Troubled Water. Versiossa on hieno alkuosuus, jossa Aretha Franklin laulaa siitä, miten ihmisen ei pitäisi häiritä vettä, vaan jättää se rauhaan:

Don´t trouble the water

I won't (leave it alone)

(Why don't you, why don't you, let it be?)

(Still water run deep, yes it do)

I know that

(Whoa-o-o-yeah)

If you only believe

Vaikka olin valinnut laulun täysin alitajuisesti, oli kävelyä edeltänyt kuitenkin aamu, jolloin olin tuntenut itseni vähän rauhattomaksi. Tiesin että noin viikon kuluttua aloittaisin uudessa työssä, ja minua kaihersivat uudet haasteet ja vaikeus nähdä edeltä tulevaa syksyä ja valmistautua siihen. Olin työskennellyt koko alkuvuoden samassa toimistossa, josta oli tullut minulle melkein kuin koti ja nyt tuntui vaikealta suhtautua muutoksiin omassa arjessa.

Kuten tavallisesti muutosten edessä, nytkin minussa alkoi nousta halu suorittaa jo edeltä käsin tulevia muutoksia, ja mieleeni nousi lista asioista, joita olisin voinut päivän aikana tehdä. Samalla kuitenkin melkein automaattisesti huomasin laittavani itseni valmiiksi ja lähteväni kävelemään kohti merta. Kuljin musiikin ja harmauden ympäröimänä yhteen lempipaikoistani merenrannassa, jossa meren ulappa avautuu harvinaisen pitkästi ja missä voin istua lähelle vedenpintaa. Tässä kohtaa voin rantakivillä istuessani laittaa halutessani jalat vielä vedenpinnan alle ja katsoa siitä meren yli ulapalle.

Silta syvyyden yllä

Meren tyhjyyden edessä istuessani Aretha Franklinin sanat puhuttelivat minua vielä tavallista enemmän. Olen joskus lukenut, että Paul Simon on saanut inspiraation kirjoittaa laulun Bridge over troubled water kuultuaan Swan Silvertonesin version laulusta Mary don´t you weep, joka kertoo Martasta ja Mariasta, jotka surevat veljensä Lasaruksen kuolemaa. Tähän versioon laulaja Claude Jeter oli lisännyt lauseen: "Minä olen silta syvän veden yli, jos luotat minun nimeeni”, ja juuri tämä lause oli ilmeisesti jäänyt Paul Simonin mieleen ja inspiroinut hänet kirjoittamaan laulun alkuperäisen version.

Minä olen silta syvän veden yli, jos luotat minun nimeeni.

Laulussa lause viittaa Raamatun Exodus-kertomukseen, jossa Mooses johdattaa israelilaiset pois Egyptin orjuudesta. Toisessa kohtaa laulussa Jeter laulaa: "Faaraon armeija hukkui mereen, mutta Jeesus sanoi, että Maria, pikkusiskosi Martan ei tarvitse valittaa.”

Istuessani rantakalliolla saatoin melkein kuvitella merenulapan keskelle avautuvan reitin, siinä missä nyt näkyi loputtomasti vettä. Mietin istuessani rantakivillä, että aina stressaavissa kohdissa elämässäni, minulla on useampia tapoja rauhoittaa itseäni, mutta niistä meren äärelle kulkeminen on usein se, mikä minua auttaa. Istuessani siinä en nähnyt meren keskellä avautuvaa kulkuväylää, mutta näin merenulapalle kulkevia laivoja, jotka alkoivat mielestäni muistuttaa öiselle taivaalle piirtyvää universumia ja sen kappaleita.

Aivan maiseman rajoilla kulkivat tasaisesti reittilaivat, jotka olivat kuin kuu tai planeetat, kulkiessaan vakaasti omia reittejään ja kadoten lopulta ulapan taakse. Lähempänä näkyi paljon purjeveneitä, jotka minulle näyttäytyivät satelliitteina, kulkien tasaisesti ja äänettömästi niitä reittejä, mitä tuuli ja laivan miehistö niille osoittivat. Lisäksi jostain ilmestyi aina moottoriveneitä, jotka pyyhälsivät yhtäkkiä koko maiseman läpi - lentokoneita, tietysti. Aina välillä saatoin nähdä jonkun niistä vilahtavan ihan ulapan reunalla tai saarten välissä muistuttaen melkein pieniä ilmakehässä palavia kiviä, välähtäen vain parin sekunnin ajan ja kadoten sitten taas näkyvistä.

Mitä haluaisin muistaa

Nyt kun noin kaksi viikkoa meren pohdintojeni jälkeen palasin mielessäni tuohon aamuun, oli ajatuksenani alunperin kirjoittaa jonkinlaisia ohjeita siitä, miten keskittyä elämässä olennaisiin, pieneksi tekeviin asioihin. Ajatus ohjeista syntyi ehkä siitä, että vain kaksikin viikkoa tuon ajan jälkeen silloin merkittäviltä tuntuvat huolet tuntuivat nyt ulapalla siintäviltä moottoriveneiltä, jotka kyllä silloin näin, mutta sitten taas kadotin ja siten myös unohdin. Sen sijaan muistan kyllä meren, aamun kauniin pilvisyyden ja musiikin, ja miten se kaikki yhdessä rauhoitti minua.

Palatakseni nyt vielä tarinan alkuun, on Aretha Franklinin sanoissa jotain sellaista, mitä haluaisin jatkossakin muistaa. Lause Don´t trouble the water (eli älä häiritse vettä) tuo mieleeni Exodus-kohdan toisen puoliskon, kun israelilaiset matkustivat Punaisen meren jälkeen kolme päivää autiomaassa ilman vettä, taistellen kuumuutta ja aurinkoa vastaan. Tarinan mukaan heidän uskonsa oli koetuksella, ja kansa nurisi Moosesta vastaan sanoen: 'Mitä meidän pitäisi juoda?' Tässä hetkessä Herra muutti katkeralta maistuneen veden makeaksi ja juotavaksi ja vakuutti kansalle olevansa Herra, joka parantaa heidät.

Seuraavan kerran, kun mielessäni on epäilyksiä tai huolia, haluaisinkin muistaa, ja kertoa epäilyksilleni sen mitä on kerrottu toisessa Mooseksen kirjassa:

Vihollinen sanoi: 'Minä ajan takaa,

minä saavutan heidät,

minä jaan saaliin ja tyydytän heissä kostonhimoni;

minä paljastan miekkani, minun käteni hävittää heidät.

Sinun tuulesi puhalsi, ja meri peitti heidät;

he upposivat valtavesiin niinkuin lyijy.