Halloween vs. pyhäinpäivä
Pyhäinpäivä, halloween, kekri. Espanjankielisessä maailmassa kuolleiden päivä. Katolisessa kirkossa kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivä ja kaikkien pyhien juhla. Kelttiläisessä maailmassa syksyisin on vietetty uuden vuoden juhlaa samhainia. Suomessa taas kekriä, joka sijoittui mikkelinpäivästä pyhäinpäivän väliselle ajalle. Kekri oli karnevalistinen sadonkorjuujuhla, johon yhdistyi myös vainajien kunnioittaminen. Sitä vietettiin hyvin syöden, saunoen, kekritulien (eli kokkojen ääressä) ilakoiden ja palvelusväelle lomaa antaen. Tai palvelusväki saattoi vaihtaa halutessaan myös työpaikkaa. Lisäksi kekriin kuului uuden vuoden viettoa kelttien samhainin tapaan eli ennustamista ja tinanvalantaa. Kekrissä ja angloamerikkalaisessa halloweenissa on paljon samoja, erityisesti karnevalistisia, elementtejä: naurislyhty on vaihtunut kurpitsalyhtyyn, mutta ovelta ovelle kierretään hassuissa vaatteissa (Suomessa on ollut kekripukki) ja vaaditaan kestitystä, vähintäänkin karkkia tai muuten tehdään kepponen. Suomessa kekripukin vanavedessä uhkailtiin uunin särkemisellä, jos kestitystä ei kuulunut.
Halloweeniin ja pyhäinpäivään on kuulunut luonnollisesti myös keskustelu siitä, onko oikein karnevalisoida kuolemaa ja kuolleiden muistamista. Katolinen kirkko on pelännyt, että halloween syrjäyttää pyhäinpäivän vieton ja on vastustanut sitä pakanallisuuden takia. Suomessa erityisesti luterilaiset uuskonservatiiviset liikkeet tuovat joka vuosi esille oman huolensa halloweenin pakanallisuudesta ja hartauden hylkäämisestä. He ovat sitä mieltä, että lapsia ei pitäisi ehdollistaa kuolemalla irvailuun ja pelottaviin asioihin. Lieneekö asia näin mustavalkoinen? Ei minusta ainakaan. Ylipäätään naiivit perustelut “lasten hyvästä” kuvastavat useimmiten aikuisten omia pelkoja ja asioita, joita ei haluta kohdata tai pohtia sen syvällisemmin.
Meillä on pitkä syksy, jonka päässä häämöttää omasta mielestäni vuoden paras juhlakausi - joulu. Sallittakoon sitä ennen hiukan karnevaalimeininkiä, hupsuttelua, kurpitsan kaivertamista ja juhlimista. Myös lapsille. Pian vuoden ikäinen tyttäremmekin sai kutsun taaperoiden halloween-bileiisiin, jonne hänelle puettiin haamukuvioidut paita ja housut. Menimme koko perhe ja meillä oli kivaa. Ihmeen ilotonta olisi elämä ilman arjen katkaisevia juhlia. Toki halloween-krääsää ei olisi hyvä ostaa tai edes valmistaa, mutta ikivanhoilla koristeillakin pärjää. Kulutusjuhla alas, yhdessäolo ylös. Isompien lasten kanssa voisi myös miettiä naamiaisasuiksi vaikkapa lapsen omaa lempipyhimystä tms. (vaikka olenkin sitä mieltä, ettei kummituksissa ja vampyyreissä ole niissäkään mitään väärää).
No entä se vainajien muistopäivä ja pyhäinpäivä sitten? Miten muistamme katolisissa lapsiperheissä pyhimyksiä ja kuolleita läheisiämme? No toivottavasti näiden päivien lisäksi ihan ympäri vuoden. Rukoilemalla heidän puolestaan, sytyttämällä muistoksi kynttilöitä kotona kuin myös käymällä läheisten haudoilla. Muistelemalla heitä. Puhumalla lapsentasoisesti taivaasta, kiirastulesta ja helvetistä sekä kuolemasta. Ne ovat luonnollisia asioita, eikä niitä tarvitse piilotella tai niistä puhumista pelätä. Lapsi kyllä aistii, jos jokin asia on tabu. Me puhumme jo neiti M:lle meidän isovanhemmistamme, hänen isoisovanhemmistaan ja muista läheisistä, jotka ovat jo taivaassa ja sieltä vilkuttelevat ja rukoilevat meidän puolestamme. Neiti M on hyvä ystävä mummuni vanhempien muotokuvien kanssa. Hän vilkuttelee ja höpöttelee heille. Tärkeäähän on kokea yhteenkuuluvuutta esivanhempiensa kanssa jo pienestä pitäen. Se mistä tulemme, tekee meistä sen keitä me olemme. Suloinen Coco-piirretty kertoo juuri tästä: kuolleiden muistamisesta (ja myös meksikolaisesta kuolleiden päivästä).
Juhlikaamme siis halloweenia ja kotimaista kekriä, mutta myös pyhäinpäivää. Ilo ja hartaus eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan täydentäviä asioita. Pakana-aikaisiin juhliin on sulautunut kristillisiä perinteitä ja kristillisiin juhliin pakanallisia perinteitä, koska sellaisia me ihmiset olemme. Me tulemme menneisyydestä ja eri kulttuuripiireistä. Olemme osa vanhaa, mutta menossa tulevaa kohti. Riehakasta halloweenia ja rauhallista pyhäinpäivää lukijoillemme! :)
