Minäkö palvelija?
”Perheen säilyttäminen onnellisena vaatii paljon sekä vanhemmilta että lapsilta. Jokaisesta perheenjäsenestä täytyy tulla erityisellä tavalla toisten palvelija”.
Tämä Pyhä Johannes Paavali II sanonta on ollut monta vuotta keittiössämme. Se on ollut sopivasti vedenkeittimen ja kahvikoneen vieressä muistuttamassa meitä kaikkia siitä, että meidän jokaisen täytyy tehdä oma osuutemme, jotta voimme olla hyvinvoiva ja onnellinen perhe. Mitä palveleminen sitten tässä yhteydessä itse asiassa tarkoittaa?
Suomenkielistä palvella-sanaa ei käytetä maallisessa yhteydessä useinkaan positiivisessa mielessä. Helposti voi tulla mieleen stereotypia 50-luvun kotiäidistä (niin kuin amerikkalaisessa elokuvassa Joulutarina), joka väsyneenä ilman kiitosta siivoaa, kokkaa ja hoitaa kaikki kodin asiat. On mielenkiintoista miettiä miten palvella-sanaa käytetään eri kielissä. Englanninkielessä sanalla ”serve” on hyvinkin positiivinen merkitys. Sitä käytetään paljon eri tilanteissa. Meidän lasten lukiossa yksi vuosittain annettavista stipendeistä on nimeltään ”service scholarship”, siis “palvelustipendi”. Se annetaan oppilaalle, joka on ollut ystävällinen ja avulias toisia oppilaita kohtaan, ja joka myös koulun ulkopuolella on osoittanut tahtoa ”to serve”, palvella muita ihmisiä. Yliopistoihin haettaessa on myös tärkeää, että hyvien arvosanojen ja suositusten lisäksi on riittävän paljon ”service hours”, siis hyväntekeväisyystyöhön käytettyä aikaa.
Jeesus opetti palvelemisen tärkeyden. Kiirastorstaina Hän pesi opetuslastensa jalat ja sanoi: ”Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat” (Joh 13:14). Jeesuksen esimerkkiä seuraten meidät on kaikki kutsuttu palvelemaan toinen toisiamme.
Jotta voimme käsittää palvelemisen oikealla tavalla on ratkaisevaa ymmärtää kolme asiaa. Ensinnäkin meidän täytyy tietää kuinka arvokas jokainen elämä on. Meidän on osattava nähdä myös itsemme arvokkaina ja korvaamattomina. Jos meillä ihmisillä ei ole mitään arvoa, meillä ei ole myöskään kunnon syytä huolehtimiseen itsestämme ja toinen toisistamme. Toiseksi, oikeanlaiseen palvelemiseen kuuluu ymmärrys siitä, että emme elä vain itseämme varten, vaan että elämämme on lahja, jonka meidän on tarkoitus antaa eteenpäin. Ilman tätä ymmärrystä elämä pyörii vain itsemme ympärillä eikä toisten palvelemiseen ole hyviä perusteita. Kolmanneksi, meidän täytyy muistaa, että me kaikki (ei vain jotkut meistä) olemme kutsuttu palvelemaan toinen toisiamme. Perhe, jossa aina äiti väsyneenä tiskaa tiskit sillä aikaa kun muut perheenjäsenet välinpitämättömästi loikoilevat sohvalla katsomassa telkkaria ei voi olla aidosti hyvinvoiva perhe, eikä äidin työ tässä tapauksessa ole palvelemista sen oikeassa merkityksessä. Palvelemiseen kuuluu aina kiitollisuus ja ilo.
Palveleminen Jeesuksen opetuksen mukaan vaatii epäitsekkyyttä ja nöyryyttä. Perhe-elämää viettäessä tulee usein tilanteita, joissa testataan ”palvelijan sydän”. Esimerkkejä siitä miten perheenjäsenet voivat arjessa palvella toinen toisiaan on monia. Vessassa olisi kiva laittaa tukkaa kauemminkin, mutta oven takana odottaa isoveli omaa vuoroaan. Sisko ajattelee veljeään enemmän kuin omia tarpeitaan ja avaa hänelle oven. Aamulla kaikkia väsyttää ja vähän känkättää, mutta silti kaikki perheen jäsenet sanovat hyvää huomenta toisilleen, ja isä vie tuttuun tapaan kupin teetä äidille. Perheen äiti ei millään jaksaisi lähteä minnekään illalla, mutta silti valmistautuu iltaan ulkona yhdessä miehensä kanssa, josta on sovittu aikaisemmin. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon.
Pyhä Kalkutan Teresa (Äiti Teresa) on sanonut: ”Faith in action is love and love in action is service”. Hän on sanonut myös: ”A life not lived for others is not life”. Se laittaa miettimään miltä toisten palveleminen voisi näyttää omassa elämässä tai omassa perheessä. Voisiko elämämme olla merkityksellisempi ja parempi jos laittaisimme omat murheet hetkeksi hiukan sivuun ja antaisimme enemmän aikaa ja huomiota lähimmäisillemme?