Miksi Katolinen Kirkko on tärkeä nykyihmiselle?

Sain ensimmäisen kosketukseni Katoliseen Kirkkoon 18-vuotiaana interrailatessani ympäri Eurooppaa. Ohittaessamme kaunista goottilaistyylistä kirkkoa espanjalaiset matkakumppanimme kohauttivat hartioitaan kysyessäni heiltä mitä Katolinen Kirkko merkitsee heille. Heidän asenteensa vahvisti sen hetkisen käsitykseni Kirkosta: ikivanha kuoleva instituutio. Saman matkan aikana koin kuitenkin myös jotain aivan erityistä ja mieleenpainuvaa kun astuin ensimmäistä kertaa Katoliseen Kirkkoon. Kynttilämeri Pariisin Sacré-Cœur kirkossa oli koskettava ja hiljaisuus rauhoittava. Kun suitsukkeen tuoksu saapui luokseni, ajatukseni kohosivat sen mukana taivaisiin. Oli selvää, että pyhyys oli läsnä kirkossa ihan erityisellä tavalla. Viisi vuotta tuon matkan jälkeen minut otettiin Katolisen Kirkon täyteen yhteyteen, ja olen vuosien aikana nähnyt ja kokenut kuinka Kirkko on edelleen elävä, ja kuinka se on korvaamaton tämän päivän maailmassa kuten on ollut viimeiset yli kaksi tuhatta vuotta. Haluaisin tässä tuoda esille kolme asiaa, joiden takia Kirkko on erityisen tärkeä nykypäivän ihmiselle. 

Rakkaus ja Jumalan läsnäolo

Monella ihmisellä on nykyään asiat ulkoisesti paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Kuitenkin samaan aikaan yksinäisyys ja toivottomuus ovat lisääntyneet ihmisten keskuudessa. Voisimme kysyä miten maailma olisi erilainen jos me kaikki tietäisimme kuinka syvästi meitä jokaista rakastetaan juuri sellaisena kuin me olemme - ja että tämä rakkaus on koettavissa myös ihan konkreettisesti?

Katolisen Kirkon yhteydessä opimme tuntemaan Jumalan, joka on Rakkaus ja elämään lähellä Häntä. Sakramentit, varsinkin Eukaristia antavat meille mahdollisuuden kokea Jumalan hyvyys, läsnäolo ja rakkaus konkreettisella tavalla, jossa meidän koko ihmisolemuksemme on mukana. Kirkon sisällä löydämme myös yhteisön, jonka kanssa voimme jakaa sekä ilot että surut. Rukoilemme toistemme puolesta ja Eukaristiassa olemme kaikki yhtä, riippumatta siitä kuinka erilaisia olemme ihmisinä.

Jokainen meistä on Jumalan rakkauden hedelmä ja meidät on tarkoitettu elämään yhteydessä luojaamme niin kuin Pyhä Augustinus sanoi: ”Sinä olet luonut meidät itseäsi varten ja sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon sinussa”.

Ulkoisista oloista riippumaton onni ja ilo

Ihmisen onnellisuus tänä päivänä perustuu usein siihen, että ”asiat ovat hyvin”, mutta Katolinen Kirkko opettaa, että onnellisuus on mahdollista myös kärsimyksen keskellä. Jokainen vastoinkäyminen on mahdollisuus kasvaa lähemmäksi Jumalaa ja toinen toisiamme kun liitämme vastoinkäymisemme Jeesuksen pelastavaan kärsimykseen ja kuolemaan. Voimme myös rukousten kautta tarjota kärsimyksemme toisten ihmisten hyväksi. Pyhä Johannes Paavali II muistutti: ”Älä tuhlaa kärsimystäsi”. Jeesus ei kärsinyt, jotta meidän ei tarvitsisi. Hän kärsi, jotta me tietäisimme kuinka kärsiä.

Aito onni ja ilo tulee myös tiedosta, että ihmisarvomme ei riipu ulkoisista asioista kuten siitä mitä työtä teemme tai millainen koulutus meillä on. Me olemme luotu Jumalan kuvaksi, ja olemme siksi äärimmäisen arvokkaita ihan sellaisenaan. Vapauttavaa on myös ymmärtää, että emme elä vain itseämme varten. Nykyihmisen elämä pyörii usein omien asioiden ympärillä, mutta Kristinusko ja Katolinen Kirkko haastaa meidät kääntämään katseemme toisiin ihmisiin. Pyhä Johannes Paavali II sanoi: ”Mitä valmiimpi olet antamaan itsesi Jumalalle ja muille sitä enemmän opit ymmärtämään elämän todellisen tarkoituksen”. 

Syvin ilomme tulee lopulta tiedosta, että meidät on luotu Rakkaudesta, meidän kutsumuksemme on olla vapaita rakastamaan koko sydämestämme, ja että meidän päämäärämme on elää ikuisesti Jumalan Rakkaudessa. 

Totuus ja miksi sillä on väliä

Nykyajan relativismin mukaan yhtä absoluuttista totuutta ei ole olemassa. Jokainen voi itse päättää mihin uskoo ja mihin ei. Kuitenkaan ei tarvitse kuin pysähtyä ajattelemaan asiaa loogisesti ja päädymme jo umpikujaan: Onko se, että ei ole absoluuttista totuutta absoluuttinen totuus? Yhä useampi ihminen elää ilman uskontoa ja moni on kääntänyt selkänsä Jumalalle. Uskominen ei ole kuitenkaan hävinnyt minnekään. Teknologia, politiikka ja fyysisten tarpeiden tyydyttäminen ovat asioita, jotka ovat nousseet tärkeimmille paikoille ihmisten elämässä Jumalan sijasta. Yksilöllisestä valinnasta on tullut suurin totuus. Puhuminen oikeudesta valita sukupuoli tai jopa eläimen identiteetti on nykypäivää. G.K. Chesterton sanoi viisaasti: ”Kun ihminen päättää olla uskomatta Jumalaan, hän kykenee uskomaan ihan mihin tahansa”. 

Katolisen katekismuksen mukaan totuus on kaiken hyvän alku ja ilman totuutta on vain pimeys. Jumala on totuuden lähde ja ihmisluonto on taipuvainen kohti tätä totuutta. Jeesus on Jumalan totuuden ilmentymä - “koko maailman valo”. 

Kun avaamme sydämemme Jumalalle ja annamme Kirkon elämän tulla todella osaksi omaa arkipäiväämme voimme löytää elämän, joka on rikas ja merkityksellinen - todellinen seikkailu! Elämämme ei ole tarkoitus olla vain tylsä tarina, ”egodraama”, jonka itse suunnittelemme ja rakennamme, vaan olemme osa suurempaa tarinaa, ”Theo draamaa”, jonka ohjaaja ja pääesiintyjä on Jumala. Tällainen elämä on houkutteleva nykyajan ihmiselle, joka on voimia vievän egodraaman keskellä. Jos lähdemme rohkeasti tähän seikkailuun mukaan, tulemme matkaamaan yhdessä Jumalan kanssa, emme ole omien murheidemme vankeja, kärsimys ei ole onnellisuutemme loppu, ja tiedämme oman arvomme Jumalan lapsina. Voimme nauttia myös todellisesta vapaudesta, koska tiedämme totuuden (Joh 8:32). Emme ole tuuliajolla kuin eksynyt laiva, vaan kiintokohtanamme on majakka, suuri Rakkaus, joka pitää meidät oikealla reitillä. Äiti Teresa sanoi kauniisti: ”Kun tiedät kuinka paljon Jumala onrakastunut sinuun, voit vain elää elämääsi säteilemällä tuota rakkautta”.   

”Aina muuttuvassa maailmassa Pyhä Eukaristia on jatkuva muistutus Jumalan ikuisen rakkauden suuresta todellisuudesta."

-Pyhä Kalkutan Teresa