Joulua kohti
Nuorempana katsoin jouluaaton päätteeksi monesti paavin viettämän jouluyön messun suoran lähetyksen ykköseltä. Yksin - joulukuusen valojen loisteessa - latinankielistä messua, josta en ymmärtänyt mitään, mutta joka tuntui sopivan juhlavalta ja hyvältä päätökseltä jouluaatolle. En tiennyt juuri mitään katolilaisuudesta enkä ollut siitä kiinnostunut, mutta lähetyksen juhlallisuus ja tämä oma perinteeni saivat minut aina istumaan tv:n ääreen puoliltaöin teekupin kanssa muiden jo mennessä nukkumaan.
Kristillisten juhlien juhallisuus on ollut yksi minuun vetoava tekijä myöhemmin, kun tulin katolilaiseksi. Pääsiäisen riemu on käsinkoskeltavaa katolisessa kirkossa yhtään joulun tunnelmaa vähättelemättä . Juhlat vietetään ja eletään uudestaan joka vuosi kirkkokalenterin mukaan ja niihin pyritään samaistumaan yhä uudelleen.
Jouluun liittyy katolilaisuudessa vahvasti myös adventin aika, jolloin hiljennytään odottamaan Vapahtajan syntymää, kaikkivoipan Jumalan syntymistä ihmiseksi, vauvaksi. Riemu on riemullisempaa, kun sitä on hartaasti odotettu. Adventin aikana mietiskellään ja ollaan rukouksessa myös ajatellen Jeesuksen toista tulemista maan päälle. Adventtina voi valmistaa omassa sielussaan tilaa Jeesukselle, luopua turhista asioista, jotka vievät tilaa sisimmässä, kääntää katsetta tulevaan toivoon ja keskittyä itsensä sijaan muihin ihmisiin, erityisesti niihin, joita voisin jotenkin auttaa.
Oma suunnitelmani on viettää adventin aikaa käymällä ainakin kerran ripillä ja jospa saisin Raamatun auki pitkästä aikaa (se olisi iso voitto minulle, lukemiseen keskittyminen kun on nykyään minulle vaikeaa) ja lukisin ja mietiskelisin Jeesuksesta kertovia profetioita, ne kun ovat jotenkin niin täynnä asiaa, toivoa ja elämää. Jumalalla oli täydellinen suunnitelma, ja sen löytää Vanhan testamentin lukuisista profetioista.
Kristillinen adventin aika on ihanan vastakohtaista materialistiselle kulutushysterialle, joka tuntuu alkavan jo marraskuun alussa. Kulutushysteria käskee katsomaan, mitä tavaraa ja mukavuuksia sinä ja perheesi tarvitsette lisää. Tämä yhteiskuntamme materialistinen uskonto yrittää pienentää ihmisen, jumalankuvaksi luodun, sätkiväksi ja sieluttomaksi kulutusrobotiksi. Ei kiitos, haluan parempaa, haluan jouluuni merkityksen ja todellisen ilon ja tyytyväisyyden. Haluan jotain kestävää.
14-vuotiaana tapahtuneen hengellisen herätykseni myötä joulu on tuntunut niin rikkaalta, kun on saanut tuntea henkilökohtaisesti joulun päähenkilön Jeesus Nasaretilaisen. Se ei tarkoita, etteikö jouluuni kuuluisi jouluvalojen haaliminen ja ripustaminen joka nurkkaan, niin paljon kuin pistorasioita talossa riittää. Jouluuni kuuluvat myös lahjat hillityissä määrin, hömppäjouluelokuvat ja tietenkin Frank Sinatra. Joulupukkikin meille on lapsuuden perheessä tullut, enkä näe mitään syytä sitä perinnettä lopettaa oman lapseni kohdalla, niin kauan kuin joulupukki ei nouse joulun päähahmoksi.
Joulun todellinen taika on jokaisen saatavilla. Mielestäni nopeiten siihen pääsee kiinni menemällä jouluna kirkkoon kuulostellen ja avoimin mielin. Tai oikeastaan, menemällä kirkkoon milloin vain. Uskomalla, että tämä tarina koskee myös juuri minua. Vaikka hiljentymällä Jumalan puoleen lumisella lenkkipolulla tai auton ratissa. Valo on tulossa maailmaan voittamaan kaiken pimeyden, myös minun pimeyteni. Jumala tulee ihmiseksi, minun tähteni. Joku sanoi tätä voitavan verrata siihen, että ihminen tulisi muurahaiseksi.
Ilosanoma ei kuitenkaan poista monille tuttua jouluun liittyvää raskautta. Ilokseni olen huomannut, että erityisesti monet luterilaiset seurakunnat tuntuvat huomioivan yksin joulua viettävät järjestämällä joulunpyhinä joulujuhlan juuri heitä ajatellen. Joulussa on itsellenikin nykyään ilon ja levon lisäksi läsnä myös raskas ja synkkä puoli. Pikkuveljeni ei ole enää paikalla. Tänä jouluna joulupöydästä puuttuu myös tätini. Yksinäisyys, kuolema ja menetykset ovat monelle totisinta totta ja jouluna vielä korostetummin. Mutta totta on myös Herra Jeesus ja kaikki hänen lukemattomat lahjansa kuten usko, toivo ja rakkaus.
Siunausta juuri sinun adventin- ja joulunaikaasi, vietätpä sitä yhdessä, yksin, iloisena tai surullisena.
Taivas on tulossa lähellesi.
Pyhä perhe.