Ristin kautta ylösnousemuksen aamuun
Tänään on siis aprillipäivä ja Wikipediassa on mielenkiintoinen kertomus sen alkuperästä https://fi.wikipedia.org/wiki/Aprillip%C3%A4iv%C3%A4.
Tärkeämpää on kuitenkin huominen Palmusunnuntain, jolla aloitetaan hiljaisen viikon vietto. Sama ihmisjoukko, joka huusi Hosanaa ja ylisti Jeesusta, vaatii jo muutaman päivän kuluttua hänen ristiinnaulitsemista. Mikään ei ole muuttunut siitä ajasta. Hiljaisella viikolla muistelen kuitenkin aina, ja joka vuosi, kiitollisena, miten Jeesus tuli minua vastaan Pitkänä Perjantaina.
Vuonna 1975, olin 19-vuotias hyvin ahdistunut nuori nainen. Pahuuden olemassaolo musersi minut. Olin yksinäinen, köyhä, masentunut ja ahdistunut. Tietoisuus pahuuden olemassaolosta alkoi hyvin varhain perheessäni, mutta huipentui Biafran sodan yhteydessä. Biafran sota eli Nigerian sisällissota käytiin vuosina 1967–1970 itsenäiseksi julistautuneen Kaakkois-Nigerian eli Biafran tasavallan ja Nigerian liittovaltion joukkojen välillä. Sota päättyi liittovaltion joukkojen voittoon ja Nigerian jälleenyhdistämiseen. Ensimmäinen televisio oli hankittu meidän perheeseen vuonna 1969, jotta voisimme seurata ihmisen ensimmäisiä askelia Kuussa. Televisio toi uutiset maailmalta: sodasta, nälkiintyneistä lapsista, kurjuudesta, väkivallasta. Tietoisuus pahuudesta ja kärsimyksistä kerta kaikkiaan masensivat minua äärimmäisesti ja olin tavattoman ahdistunut, niinkin ahdistunut että ajattelin välillä itsemurhaa.
Sen lisäksi sinä keväänä, vuonna 1975 jouduin silmänpoistoleikkaukseen. Ollessani 10-vuotias, meidän onnettomassa lähiössämme pikkupoika oli ampunut nuolen silmääni, ja se sokeutui. Sitä oli kuitenkin pidetty ja hoidettu, mutta lopulta lukuisten komplikaatioiden vuoksi, ja äärimmäisen vaarallisen pseudomonaksen infektion vuoksi päädyttiin kuitenkin poistamaan silmäni. Katselin kasvojani, tyhjää silmäkuoppaa. Olin kauhuissani. Minut päästettiin sairaalasta, silmäkuoppa tyhjänä, yksinäisenä ja ahdistuneena, äärimmäisessä hädässä. Asuin silloin yksin pienessä asuntolan huoneessa. Matkalla tuli hirveän paha olo. Minulla ei ollut rahaa, että olisin voinut mennä kahvilaan. Minun oli pakko istua. Huomasin kirkon oven olevan auki ja astuin sisään.
Meneillään oli Pitkän Perjantain liturgia, ja kuulin vain saarnan viimeisen lauseen: "me tiedämme, ettei pahuudella ja kuolemalla ole ihmisen historian viimeistä sanaa"... ja saarna loppui siihen kuin seinään. Olin aivan shokissa. Miten niin "me tiedämme"? miten voit sanoa tällä tavalla? miten niin "me tiedämme"?, mitä tämä tarkoittaa? mikä ihme lause tämä olikaan? Mutta en ehtinyt hirveästi ajatella, kun pappi jatkoi.
"Tuomme nyt ristin kunnioitettavaksi. Sen juurelle voit jättää kaikki raskaat taakat, kaiken sen kärsimyksen, kivun, tuskan ja hädän, jota sinä kannat sydämessäsi. Laske Jeesuksen ristin juurelle koko elämäsi, kaiken sen kurjuuden, synnin ja pahuuden. Älä pelkää, Hän odottaa sinua, ja haluaa pelastaa sinut."
Kirkkoon tuotiin hyvin suuri puinen risti, joka laskettiin portaita vasten alttarin eteen. Nyt ihmiset kulkivat kulkueena, polvistuivat ristin äärellä, laskivat päänsä, painoivat otsan tai kädet siihen, jäivät hetkeksi, ja jatkoivat. Koska olimme sairaalan kappelissa, oli paljon sairaita ihmisiä sairaalavaatteissaan, lääkäreitä ja hoitajia virkapuvussaan (vuonna 1975 ei ollut niin kuin nyt).
En ymmärtänyt lainkaan mistä oli kyse, mutta nämä papin sanat ja risti vetivät puoleensa. Kun sitten tuli minun vuoroni ja laskin kipeät, haavoittuneet kasvoni ristin puulle, Jeesuksen pelastava rakkaus otti minut syleilyynsä. Johannes 12: 32 "kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni". Rakkaus, vapaus ja ilo tulvivat sydämeeni, ja ymmärsin että halusin tietää kaiken tästä Jeesuksesta, halusin olla Hänen. Kristus ei tullut poistamaan kärsimyksen, vaan otti sen rakkauteensa haltuun. Vasta myöhemmin, kuulin ylösnousemuksesta.
Jeesus pelastava rakkaus kutsuu tänäkin vuonna ja vetää kaikki luokseen. Ei tarvitse muuta kuin painaa otsa ristiä vasten, suostua rakastettavaksi, antautua pelastettavaksi.
Kulje rauhassa Jeesuksen perässä... ristin kautta ylösnousemuksen aamuun.
