Poco a poco - Vähän kerrallaan
Uusi vuosi on alkanut ja uuden vuoden lupauksia on tehty: ”Tänä vuonna aloitan säännöllisen kuntoilun. Tänä vuonna juoksen ensimmäisen maratonin”. Nämä ovat hyviä lupauksia, mutta entä hengelliseen elämään liittyvät suunnitelmat? Emmehän ole vain fyysisiä olentoja. Menneenä vuonna luin Isä Mark-Maryn kirjan ”Tapoja Pyhyyteen” (Habits for Holiness). Siinä hän kertoo Fransiskaanien hengellisyydestä, ja kuinka me maallikotkin voimme oppia heiltä tapoja, jotka auttavat meitä kasvamaan lähemmäksi Jumalaa. Mieleeni on jäänyt erityisesti luku, jossa Isä Mark-Mary neuvoo miten me voimme pyhittää päivämme, viikkomme, kuukautemme ja vuotemme, ja miten tämän tavan kautta voimme kasvaa suhteessamme Jumalaan - vähän kerrallaan.
Miten voin pyhittää päiväni?
Fransiskaanisääntökunnan (Isä Mark Mary kuuluu ”Franciscan Friars of the Renewal” haaraan) jokaiseen päivään kuuluu messu, adoraatio ja ruusukko. Meillä maallikoilla ei kaikilla ole mahdollisuutta samanlaiseen päiväohjelmaan, mutta voimme kuitenkin rytmittää päivämme rukouksin. Isä Mark-Mary kehottaa aloittamaan jokaisen päivän rukouksella. Jos et ole koskaan ennen rukoillut, 5min riittää aluksi. Ehkä voit kiittää uudesta päivästä ja pyytää apua päivän haasteisiin. Hyvä tapa on lukea aamulla raamatun sen päivän lukukappale ja viettää hetki rukouksessa. Isä Mark-Mary huomauttaa viisaasti: ”Kukaan ei lähde tärkeään tapaamiseen tai matkalle ilman kunnon valmistautumista!”
Keskellä päivää on myös tärkeää hiljentyä. Se voi tapahtua ruokarukouksen yhteydessä tai vaikkapa päiväkahvin jälkeen ”Angelus”, Herran Enkelin rukouksen sanoin. Irlannin radiossa voi vieläkin kuulla Angelus kellot ja rukouksen, jonka alkuperäinen tarkoitus on ollut kutsua ihmiset pysähtymään ja hiljentymään keskellä työpäivää. Isä Mark-Mary mainitsee itse ”Three by Five Examen” mietiskelyä (5 syytä olla kiitollinen, 5 hetkeä, joiden takia pyydät armoa ja 5 tilannetta, joihin tarvitset apua).
Päivän lopuksi voimme hiljentyä iltarukoukseen. Voimme rukoilla ruusukon (tai vaikka yksi dekadi joka ilta) tai rukoilla omin sanoin. Isä Mark-Mary suosittelee ”Daily Examen”, päivittäistä omantunnon tutkiskelua. Siinä mietiskellään miten kulunut päivä meni. Missä koimme Jumalan läsnäolon? Voimme kiittää ja pyytää anteeksi. Voimme myös rukoilla niiden ihmisten puolesta, joita tapasimme päivän aikana.
Miten voin pyhittää viikkoni?
Fransiskaaniveljillä on kerran viikossa rukouspäivä. Silloin keskitytään rukoilemiseen ihan erityisellä tavalla. Me maallikotkin voimme valita yhden viikonpäivän, jolloin annamme aikaa Jumalalle erityisellä tavalla. Perinteisesti katolilaisille sellainen päivä on ollut perjantai (päivä, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin), mutta rukouspäivä voi olla mikä tahansa viikonpäivä. Tälläisena erityisenä viikon päivänä voimme esim. mennä arkimessuun, rukoilla ruusukon tai viettää tunti Jeesuksen läheisyydessä adoraatiossa.
Miten voin pyhittää kuukauteni?
Isä Mark-Mary kertoo kirjassaan kuinka fransiskaaniveljet viettävät kerran kuukaudessa 48h hiljaisuuden retriitissä. Meidän maallikoiden on vaikea jättää arkielämä niin pitkäksi aikaa, mutta voimme pyhittää kuukautemme myös muulla tavalla. Voimme esim. valita jonkin aamun tai illan, jolloin laitamme älypuhelimet ym. häiriötekijät sivuun, ja syvennymme lukemaan Jumalan Sanaa tai vaikka jotain hengellistä kirjallisuutta. Hyvä tapa pyhittää kuukausi on myös käydä vastaanottamassa Parannuksen Sakramentti.
Miten voin pyhittää vuoteni?
Fransiskaaniveljet tekevät vuosittain kaksi viikon mittaista retriittiä. Meille maallikoille olisi myös varmasti tärkeää päästä retriittiin kerran vuodessa. Yksi päivä tai viikonloppu riittää monelle. Myös erilaiset pyhiinvaellukset ovat erinomainen tapa pyhittää vuosi.
Joitakin luonnon mullistuksia lukuunottamatta Jumala toimii luonnossa hitaasti. Puut ja kasvit eivät kasva täyteen mittaansa hetkessä, ja ihmisvauvakin tarvitsee kehittyäkseen yhdeksän kuukautta naisen kohdussa. Sama pätee meidän ihmisten hengelliseen elämään. Joillakin meistä saattaa olla hyvinkin voimakkaita hengellisiä ja mystisiä kokemuksia, mutta yleensä hengellinen kasvumme tapahtuu pikku hiljaa - vähän kerrallaan. Niin kuin emme näe puun kasvua, emme myöskään usein huomaa kehitystä uskossamme. Meidän usko ei ole kuitenkaan kiinni tunteista vaan pienistä päivittäisistä tavoista ja askeleista, jotka auttavat meitä kääntymään Jumalan puoleen, ja jotka auttavat meitä kasvamaan lähemmäksi Jumalaa. Poco a poco.
Tässä hyvän mielen musiikkivideossa voi seurata hiukan Isä Mark-Maryn ja muiden fransiskaaniveljien elämää New Yorkissa: