Rukous, johon Jumala vastaa varmasti

Millaiseen rukoukseen Jumala vastaa “kyllä”? Varmasti ainakin Franciscus Assisilaisen kaltaiseen rukoukseen, jonka saat lukea lopusta. Varmasti moniin muihinkin rukouksiin, mutta jos mitään olen oppinut, niin Jumala vastaa aina vilpittömään sydämen pyyntöön saada olla Jumalan käytössä. Hän antaa mahdollisuuksia palvella lähimmäistä tavalla ja toisella tai sitten vain avaa silmät moniin jo ympärillä oleviin mahdollisuuksiin. Pidän kovasti sanonnasta, jonka mukaan Jumala toimii sellaisten ihmisten kautta, jotka eivät koe olevansa mitään itsessään, eivät koe olevansa ehkä erityisen lahjakkaita, eivät ehkä erityisen kykeneviä. Raamatun tarinoista voi myös nähdä sen, millaisia tavallisia “ei-kukaan-erikoinen” -ihmisiä Jumala valitsi tehtäviinsä. Ja oikeastaan myös aika pahasti mokaaviakin ihmisiä, kuten vaikka Pietarin tai Paavalin. Olihan Jeesuskin nuorena vain tavallinen puutyöläinen jostain Nasaretin perukoilta.

Minulla oli joskus tapana rukoilla aamuisin jotain tällaista: “Herra auta, että tänään ajatukseni olisivat sinun ajatuksia, korvani kuulisivat äänesi, silmäni näkisivät niin kuin sinä näet, jalkani menisivät sinne minne sinä tahdot. Aamen.” Nykyään rukoukseni ovat lähinnä todella lyhyitä huokauksia vain. Silloin kun huomaan, että kaikki aikani ja energiani menee vain oman elämän ajatteluun, pohdintaan ja ongelmien ratkaisuun, saatan välillä ihme kyllä havahtua ajatukseen, että Jumala auttaisi ettei koko elämäni pyörisi jatkuvasti vain itseni ympärillä.

Saatan havahtua ajatukseen, että onko joku jossain joka tarvitsee minua tai onko jotain johon Sinä tarvitset minua. Se en ole minä jossain pyhyydessäni, joka muistaisi ajatella välillä toisia ihmisiä ja nimenomaan toimia konkreettisesti toisen parhaaksi kaiken oman hullun myllyn keskellä. Rukous toisten puolesta on todella tärkeää, mutta uskon, että meidän on ennen muuta tehtävä tekoja lähimmäisen parhaaksi, jos se suinkaan on mahdollista tai omat voimavarat siihen riittävät. Tiedän ihmisiä, jotka ovat kertoneet huolistaan ja kipeästi kaivanneet apua, mutta jotka ovat pettyneet kristittyihin heidän kuitatessa huolet sanomalla "rukoilen puolestasi." No, enpä ihmettele pettymystä.

Aivan kuin Pyhä Henki välillä kuiskaisi minulle: “Anna-Reetta, Minä olen aivan tässä näin, missä sinä olet? Pysähdy ja kuuntele vähän, koska minulla olisi sinulle eräs pyyntö. Minä kerron mitä sinun tulee tehdä ja annan sinulle siihen viisauden.” Omalla kohdallani se on voinut tarkoittaa esimerkiksi kuulumisten kysymistä ystävältä, jolla tiedän olevan vaikeaa. Se on voinut tarkoittaa vieraanvaraisuuden osoittamista ihmiselle, jota muut välttelevät mielenterveysongelmien vuoksi. Se on voinut tarkoittaa hyväksyvää hymyilyä ja kuulumisten kysymistä kadunkulkijalta, joka on tottunut ihmisten tuomitsemiseen.

Franciscus Assisilaisen rukous

Pyhän Franciscuksen rukous on paitsi kaunis että valmis rukous käytettäväksi pyyntöön saada olla palvelemassa Jumalaa ja lähimmäistä:

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,

niin että sinne, missä on vihaa,

toisin rakkauden,

missä loukkausta, toisin anteeksiannon,

missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,

missä erehdystä, osoittaisin totuuden,

missä epäilystä, auttaisin uskoon,

missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,

missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,

missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon

etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,

hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,

pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,

sillä antaessaan saa,

kadottaessaan löytää,

unohtaessaan saa anteeksi,

kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Pyhä Franciscus Assisilainen “Jumalan pieni köyhä” oli rikkaan perheen poika, joka vietti huoletonta ja ylellistä nuoruutta, kunnes koki Jumalan kutsuvan häntä hänen tapauksessaan toisenlaiseen elämäntyyliin. Hän alkoi korjata kirkkoa, saarnata ja hoitaa spitaaliin sairastuneita ihmisiä, joita kaikki välttelivät tuohon aikaan. Hän perusti fransiskaanisen veljeskunnan. Luostariin vetäytyjille hänen viestinsä oli: ”Menkää maailmaan, ihmisten luo, osoittakaa rakkautenne teoissa ja totuudessa.” Hän on mm. luonnonsuojelun, eläinten ja sairaiden pyhimys. Tarinat kertovat hänen saarnanneen myös eläimille, esim. ihmisiä ahdistelevalle sudelle, jonka Franciscus olisi puhutellut lempeäksi. Franciscuksen mukaan Paratiisia ei voisi kuvitella ilman eläimiä, lintuja tai ilman laulua ja soittoa.