Kesä ja “maailman henki”

Kesä on kauneimmillaan ja monet suomalaiset viettävät lomaa. Viihteen tarjonta on laajimmillaan, melkein joka viikonloppu on ainakin Turussa jokin festari tai tapahtuma: Kesärauha, keskiajan markkinat, Ruisrock, DBTL yms. Jotenkin mietityttää tämä viihteellisyyden nälkä ja kyvyttömyys pysähtyä miettimään maailman menoa ja oman elämän suuntaa ja tarkoitusta. Viime aikoina minua on myös askarruttanut paavi Fransiskuksen kommentit "maailman hengestä". Olen ranskalaisen lehden "Croix" tilaaja, ja siitä voi lukea todella hyviä artikkeleita. Helmikuussa, toimittaja Gilles Donada kirjoitti yhteenvedon siitä mitä paavi tarkoittaa sanonnalla "maailman henki". Tämä kirjoitus perustuu tuohon kirjoitukseen vaikkakin on muokattu suomalaiseen asuun, mikä ei ollut ihan helppoa.

Mikä on "maailman henki", jonka paavi Franciscus tuomitsee?

Meidän on valittava ihmisten viisauden ja Jumalan viisauden välillä, maailman hengen ja Jumalan hengen välillä! "Maailman henki" on käsite, joka esiintyy Pyhä Paavalin kirjoituksissa. Pitää välttä "riskiä altistua maailman hengelle tai laimentaa oppia"… samalla kuitenkin vastata "kiireisiin kutsuihin toivottaa tervetulleiksi ne, jotka tuntevat itsensä hylätyiksi" on paavin mukaan Katolisen Kirkon nykyajan haaste.

Mutta mitä käsite "maailman henki" tarkalleen ottaen tarkoittaa? Sanonta juontaa juurensa Pyhän Paavalin ensimmäiseen kirjeeseen korinttilaisille: "Me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Hengen, joka tulee Jumalalta, ja siten olemme tietoisia lahjoista, jotka Jumala on meille antanut (1 Kor 2,12).

Tässä kohdassa Paavali asettaa ristiinnaulitun messiaan edustaman Jumalan viisauden vastakkain maailman viisauden kanssa, joka kieltäytyy tunnustamasta häntä. "Maailman henki on se, joka estää tunnustamasta Jumalan läsnäoloa ristiinnaulitussa Jeesuksessa, samoin kuin pienissä, halveksituissa, sorretuissa, hylätyissä... Tämä henki estää meitä näkemästä heissä ihmisen arvokkuutta.

Apostolin mukaan, "uskon ja kiitollisuuden henki", joka perustuu ylösnousemuksen aktiiviseen voimaan, on vastakohta maailman hengelle, joka nojautuu poliittiseen ja älylliseen, rikkauteen ja valtaan.

Paavi Franciscus ei koskaan lakkaa tuomitsemasta maailman henkeä, "maailmallisuutta": "maailmallisuutta, joka kykenee vihaamaan ja tuhoamaan Jeesuksen ja hänen opetuslastensa sanomaa, ja jopa turmelemaan Kirkkoa" (paavin saarna 16.5.2020).

Kuinka tunnistaa "maailman henki&"? Paavin silmissä maailman henki "johtaa meidät turhuuteen, ylpeyteen, riittävyyteen ja juoruihin". Se saa putoamaan "vallan ja rahan", "jakaantuneisuuden", "urakeskeisyyden imartelujen", "valheellisen mielihyvän ja noituuden illuusioiden&" ansoihin. (4.9.2018 paavin meditaatio, ja myös Ndolo (Etelä-Sudanissa) lentokentällä lausuttu saarna 1.2.2023). Maailman henki käyttää "petosta ja väkivaltaa:

ahneutta, vallanhalua, palveluhaluttomuutta, sotia, ihmisten riistoa..." (Angelus 24.1.2021).

Franciscuksen mukaan maailman henki kehittää "itsekkyyden siemeniä, vihamielisyydestä ja

epäoikeudenmukaisuudesta, ei vain ympärillämme, vaan myös sydämissämme". Se on myös "korruption, väärinkäytön ja ahneuden logiikka" vastakohtana "oikeudelle, heleydelle ja jakamiselle" (puhe jonka paavi piti nuorisolle Koreassa, Solmoe 15.8.2014 sekä 18.9.2016 Angelus).

Se ilmenee edelleen ajatteluvalmiutena, yhtenäisenä ajatuksena, joka seuraa makujamme ja toiveitamme ja joka riistää meiltä vapauden pohtia elämäämme. "Maailman henki ei halua meidän kysyvän itseltämme Jumalan edessä: mutta miksi näin tapahtuu? (...) Mikä on tie, jonka Herra haluaa elämälleni?”, alleviivaa paavi .

Maailman henki pohjimmiltaan uhkaa "kristillisen identiteettimme lujuutta" kolmella tavalla, Franciscuksen mukaan: 1) relativismi, on "petollinen väärinkäsitys, joka suojaa totuuden loiston" ja syöksee meidät "sekaannukseen ja epätoivoon", 2) pinnallisuus, on muodin mukaan elämistä, "vempaimien" ylenpalttista käyttöä, sekä pastoraalisesti että

jokapäiväisessä elämässä, sekä muu lyhytaikaisuus ja häiriötekijät, 3) helpot vastaukset, ovat äänilauseita, lakeja ja määräyksiä, joita vastaan ​​Jeesus puhui tuomitsemalla tekopyhät (Puhe jota paavi piti nuorille Koreassa Heamissa 17.8.2014)

"Maailman hengen" havaitseminen ja sen työntäminen pois erottelukyvyn ja hengellisen sodankäynnin kautta on osa Kristuksen opetuslapsena olemista. ”Jeesus pyysi viimeisellä ehtoollisella Isää, ettei hän ottaisi opetuslapsia pois maailmasta, vaan jättäisi heidät sinne, maailmaan, vaan suojelisi heitä maailman hengeltä”, Franciscus muistelee Angelus-puheessa 9.2. 2020.

Tarkoittaako tämä sitä, että kristinusko halveksii maailmaa?

"Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa", sanoo evankeliumi Pyhän Johanneksen mukaan (3:16). Ja tämä hyvä uutinen on julistettava kaikille: "Menkää kaikkeen maailmaan, tehkää opetuslapsia" (Mk 16:15). Jos Kristus asuu maailmassa, miksi kristittyjen pitäisi paeta maailmaa? Paettava on maailman henkeä niin kuin edellä mainitussa muodossa se ilmenee. Mutta meidän tarkoitus on olla maailmassa valona, suolana ja pyrittävä pyhittämään sitä. ”Kristityt eivät erotu muista miehistä maan, kielen tai pukeutumisensa perusteella. (…) He asuvat kukin omassa kotimaassaan, mutta asuvat ulkomaalaisina. (…) He menevät naimisiin kuten kaikki muutkin, heillä on lapsia, mutta he eivät hylkää vastasyntyneitä. (…) He ovat lihassa, mutta eivät elä lihan mukaan. He viettävät elämänsä maan päällä, mutta ovat taivaan kansalaisia. (…) Sanalla sanoen, mitä sielu on ruumiissa, sitä kristityt ovat maailmassa”, kertoo kirje Diognetukselle 2. vuosisadalla. Vatikaanin II kirkolliskokous kuitenkin korostaa, että "ei ole mitään todella inhimillistä, joka ei löytäisi kaikua Kristuksen opetuslasten sydämissä" (Gaudium et spes, §1.). Kristityt todellakin kutsutaan maailmassa sitoutumaan aikansa ihmisten palvelukseen; se on jotakin muuta kuin viihteellisyyden tavoittelemista.