Äitiyden ydin

Huomenna on perinteisesti vietetty Suomessa äitienpäivää. Monissa perheissä kerätään kukkia, valmistellaan salassa lahja ja herätään ajoissa valmistelemaan aamiaista, jota unta teeskentelevä äiti joutuu odottamaan vaikka kuinka kauan. Ihan hauskaa sinänsä, mutta on myös lukuisia naisia jotka eivät koskaan saaneet tulla äidiksi, ainakaan biologisesti, on hylättyjä lapsia joilla ei ole äitiä, ja lapsia jotka ovat menettäneet äitinsä. On vankilassa ja sairaalassa olevia äitejä, on työssä olevia äitejä ja masentuneita äitejä, jotka eivät jaksa hymyillä omille lapsilleen, on onnettomia äitejä, jotka katsoivat sivusta kun isä pahoinpiteli tai hyväksikäytti lapsiaan. Äitiys on vaikea laji, se on todella vaativaa.

Sitten on kaikki Jumalalle vihityt naiset, jotka ovat luopuneet biologisesta lapsesta, mutteivät äitiydestä. Heille äitiys on puhtaasti elämänsä antamista toisten käyttöön, elämän antaminen konkreettisesti auttamalla, lohduttamalla, neuvomalla, kutomalla sukkia, valmistelemalla ruokaa, hoitamalla toisten lapsia, vierailemalla sairaaloissa ja vankiloissa, puhumalla puhelimessa hädässä olevien kanssa… loputon rakkauden virta, joka ilmenee teoissa, ei niinkään sanoissa.

Mutta juuri äitiys on sitä loputon pienten rakkauden tekojen kudontaa…

Ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille 13:4-7 kuvataan, että rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaile, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaiken se peittää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Raamatussa Jumala näyttäytyy isänä, joka rakastaa kuin äiti. Vanhassa Testamentissa ei kaihdeta puhua Jumalan laupeudesta vertaamalla sitä naisen kohtuun tai sisälmyksiin. Kohtu on äitiyden istuin (1 Moos 15:4, 25:23, 2 Ch 32:21, Pr 31:2, Lu 23:29) ja kohdun hedelmä merkitsee lapsia (5 Moos 7:13, 28:4,11,18, 53, Ps 127:3, 132:11, Jes 49:15, Mik 6:7). Sisälmykset/suolet osoittavat myös syviä osia: “maa on järkyttynyt sisälmyksissään” (Job 28:5), samoin kuin asiat, jotka pitävät sinua hyvin lähellä: Pyhä Paavali kutsuu Onesimusta “omiksi sisimmiksini” (Fl 1:12). Suolen ja tunteiden välillä on suhde: “suoleni kiehuu, sydämeni on järkyttynyt, sappeni vuotaa” (La 1:20 2:11), joten Raamatussa ne ovat ainakin osittain kiintymyksen paikka: (Job 30:27, Ps 73) he ovat liikuttuneita (1Mo 43:30, 1Ro 3:26, Pr 23:16, Jes 16:11 49:1, 65:14, Jer 31: 20). Suolensa sulkeminen tarkoittaa pysymistä tunteettomana (2Ko 6:12, 1Joh 3:17). Jumalattomien sisäpuoli on julma (San 12:10), mutta meidän on puettava itsemme armon sisimpiin (Kol 3:12), sillä meidän Jumalamme sisäpuoli on armollinen (Luuk. 1:78, vrt. Jes. 63:15).

Olemme lainanneet Kreikan sanaa, joka tarkoittaa herkkyyttä jonkun toisen kärsimyksille: empatia. Empatian kehittäminen tarkoittaa yrittämistä ymmärtää toisen ihmisen tunteita. Se asettaa itsensä toisen paikalle. Tätä abstraktia käsitettä varten raamatullinen heprea käyttää sanaa “rahamim”, joka tarkoittaa kirjaimellisesti: äidin kohtu, kohtu tai suoli. Ymmärrämme, että empatia Raamatussa on kuin sisäelimet äidin ja lapsen välillä. Tätä kuvaa äidin lempeästä rakkaudesta lastaan kohtaan ​​käytetään useissa paikoissa Raamatussa kuvaamaan Jumalan näkemystä kansastaan. “Onko Efraim minulle niin rakas poika, niin rakas lapsi, että jokaisen uhkaukseni jälkeen minun täytyy aina ajatella häntä ja että sydämeni on liikuttunut hänen puolestaan, että arkuus tulvii häntä kohtaan?“ (Jeremia 31,20). Valitettavasti tämän kuvan käännös sanoilla sääli, myötätunto ja armo kuvaa huonosti sanan “rahamim” kaikkia tunteita ja läheisyyttä. Uudessa testamentissa “splanchna” herättää saman kuvan. Kirjaimellisesti tämä sana tarkoittaa “sisäistä”. Kreikaksi sanomme, että meillä on rohkeutta ilmaista jollekulle ajatusta liikuttuneesta ja voimakkaasta myötätunnon tunteesta. Näin kuvataan useaan otteeseen Jeesuksen katsetta sairaaseen tai ihmisjoukkoon. “Kun hän laskeutui, hän näki suuren väkijoukon; hänessä heräsi sääli (siirtyi sisimpään) heitä kohtaan ja hän paransi heidän sairaansa.” (Mt 14:14)

Kristittyjä kutsutaan tekemään samoin: ”Pukeutukaa siis Jumalan valittuina, pyhinä ja rakastettuina armon, ystävällisyyden, nöyryyden, sävyisyyden ja kärsivällisyyden sydämeen.” (Kol 3:12)

Tarvitsemme ”armon sisäänkäyntejä” perheissämme, puolisoiden, työtovereiden ja jopa kristillisen yhteisön jäsenten keskuudessa. Siis ei kannata pelätä sitä äidillistä puolta, joka kuuluu olla jokaisella kristityllä.