He kutsuivat häntä nimellä “Mooses”

Valoisat kesäillat toivat viime viikkojen aikana ylimääräistä aikaa ja enegiaa tutustua minua insipiroivien ihmisten elämäntarinoihin. Näistä syntyi idea juttusarjasta, jossa kerron omaan aikaansa muuttaneista johtajista ja yhdistelen näitä tarinoita vapaasti eri hyveisiin. Ensimmäisenä valitsin Harriet Tubmanin, joka on yksi Yhdysvaltain historian tunnetuimmista ikoneista. Tubman toimi Maanalaisen rautatien, eli salaisten kulkuyhteyksien ja turvatalojen muodostama verkoston "konduktöörinä" vieden lähes sata orjuutettua ihmistä ihmistä orjuudesta vapauteen.

Koska heitä pidettiin pelkkänä hyödykkeenä, monet orjanomistajat eivät epäröineet repiä perheitä kappaleiksi, jos he kokivat sen tarpeelliseksi. Aviomiehet vietiin vaimojensa luota, äidit lapsistaan. Ja näiden orjuutettujen ihmisten tuska kasvoi. --- Ja kuten orjuutetut Israelin lapset, he rukoilivat vapauttajaa, joka voisi johtaa heidät luvattuun maahan.

Ja Jumala kuuli. Israelin lapset saivat Mooseksen — etelävaltojen

orjille Jumala lähetti naisen.

(Alkusanat dokumentista They called her Moses)

"Luulen, että moni orjanomistaja pääsee taivaaseen. He eivät tiedä paremmasta. He toimivat sen valon mukaan, joka heillä on."

(Harriet Tubman)

Maanalaisen rautatien konduktööri

Harriet Tubmanin tarina on jäänyt historiaan erityisesti hänen lujasta rohkeudestaan ja tahdostaan vapauttaa niin monta ihmistä orjuudesta kuin mahdollista, jopa omaa henkeään uhaten. Ensimmäisen pakomatkansa Tubman teki syyskuun 17. päivänä vuonna1849, jolloin hän pakeni veljiensä Benin ja Henryn kanssa Marylandin plantaasilta. Veljekset muuttivat kuitenkin mielensä ja palasivat kesken matkaa takaisin. Harriet jatkoi matkaa yksin ja selvisi maanalaisen rautatien verkostojen avulla hengenvaarallisesta 90 mailin matkasta Pennsylvaniaan ja vapauteen.

Vapaudestaan huolimatta Harriet ei kuitenkaan voinut tyytyä tilanteeseensa, koska tiesi läheisiensä ja ystäviensä elävän yhä orjuudessa. Pian hän palasikin etelään johdattaakseen ensin siskontyttönsä ja tämän lapset, ja myöhemmin yhteensä noin 70-90 henkeä maanalaisen rautatien kautta Philadelphiaan tai jopa Kanadaan asti vapauteen.

""Kotini oli kuitenkin Marylandissa, koska isäni, äitini, veljeni, sisareni ja ystäväni olivat siellä. Minä olin vapaa, ja heidänkin kuului olla vapaita."

"Herran aika on aina lähellä. Hän asetti Pohjantähden taivaalle; Hän antoi minulle voimaa raajoihini; Hän tarkoituksensa oli, että minä olisin vapaa."

(Harriet Tubman)

Maanalaisen verkoston reittejä.

Vapauden puolustaja

Sarah Bradfordin kirjoittaman elämäkerran mukaan Harriet Tubman lauloi pakomatkojen aikana lauluja "Go Down Moses" ja "Bound For the Promised Land" ja muutti laulujen tempoa osoittaakseen, oliko muiden turvallista tulla ulos vai ei. Vapautusmatkojen lisäksi Harriet teki merkittävän elämäntyön oikeudenmukaisuuden edistämiseksi myös muilla tavoin. Hänellä oli avointen ovien politiikka kaikille apua tarvitseville ja hän perusti elämänsä loppupuolella "Harriet Tubmanin värillisten vanhusten ja vähävaraisten kodin". Hyväntekeväisyystyöhön tarvitsemansa varat Tubman sai myymällä itse tuottamiaan tuotteita, kasvattamalla sikoja ja ottamalla vastaan lahjoituksia ja lainoja ystäviltä. Hän pysyi elämänsä loppuun asti lukutaidottomana, mutta kiersi silti Yhdysvaltain koillisosissa puhumassa naisten äänioikeusliikkeen puolesta.

"Olin maanalaisen rautatien konduktöörinä kahdeksan vuotta, ja voin sanoa sen, mitä useimmat konduktöörit eivät voi sanoa - en ole koskaan ajanut junaani ulos raiteilta enkä ole koskaan menettänyt yhtään matkustajaa." (Harriet Tubman)

Harriet Tubman valkoisessa asussa perheen ja tuttavien ympäröimänä.

Urheus hyveenä

Harriet Tubmanin elämäntarina kuvastaa erityisesti urhoollisuuden eli mielenlujuuden hyvettä (englanniksi fortitude, latinaksi fortitudo), mikä tekee tarinasta erityisen innostavan ja inspiroivan. Urhoollisuus on yksi neljästä päähyveestä, joista muut kolme ovat ymmärtäväisyys tai harkitsevaisuus, oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus tai maltillisuus. Nämä neljä päähyvettä mainitaan Raamatussa esimerkiksi Viisauden kirjassa:

”Rakastaako joku vanhurskautta, jonka vaivannäön hedelmiä ovat hyveet, sillä vanhurskaus opettaa itsehillintää ja ymmärrystä, oikeudenmukaisuutta ja mielenlujuutta” (Viis. 8:7).

Katekismuksen mukaan mielenlujuuden hyve antaa kyvyn voittaa pelon, jopa kuolemanpelon, ja kestää urhoollisesti koettelemukset ja vainot. Se tekee alttiiksi uhraamaan jopa henkensä oikean asian puolesta. Näin urhoollisuus on moraalinen hyve, joka auttaa pysymään lujana tahdossamme niin fyysisissä kuin hengellisissä vastoinkäymisissä ja kestävästi etsimään hyvää.

Käytännössä urheuden sanotaan sijoittuvan pelkuruuden ja uhkarohkeuden väliin. Urhea ihminen on siten valmis asettumaan vaaraan tarpeen tullen, mutta ei tarkoituksellisesti etsi vaaroja niiden itsensä takia. Rohkean toiminnan lisäksi urheus ilmenee myös kärsivällisenä kestämisenä. Itseasiassa täydellisimmin sen sanotaan ilmenevän juuri kärsivällisenä kestämisenä, eli silloin kun meillä ei ole toivoa voittaa meitä uhkaavia olosuhteita. Näin ollen rohkean ja mieleltään lujan tulisikin olla myös kärsivällinen!

Kristitylle urheuden vahvin ilmentymä on marttyyriys eli uskosta todistaminen kuolemaan asti. Näin inhimillinen hyve nousee lopulta uskon yliluonnollisesta hyveestä, jonka Jumala voi ihmiselle lahjoittaa. Marttyrien valossa urheus voidaankin nähdä yhtenä niistä Pyhän Hengen hedelmästä, jotka luetellaan Jesajan kirjassa:

Isain kannosta nousee verso,

vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.

Hänen ylleen laskeutuu Herran henki,

viisauden ja ymmärryksen henki,

taidon ja voiman henki,

totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki:

hänen ilonsa on totella Herraa.

Hän ei tuomitse silmämitalla

eikä jaa oikeutta korvakuulolta

vaan antaa heikoille oikean tuomion

ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa.

(Jes. 11:1-4)

Cynthia Erivo esitti Harriet Tubmanin roolin elokuvassa Harriet vuonna 2019.